Sijaiskodissa vilisee jälleen!

Äkkiäpä nämä talvikuukaudet vilahti ohi! Minä oon jälleen kotona, ja enpä kauaa ehtinyt täällä yksin tylsistymäänkään, kun jo uusia nelijalkaisia ssesyläisiä muutti kaveriksi. Blogi jatkaa siis nyt elämäänsä entiseen malliin :)

Ensimmäisenä taloon ehti muuttaa pieni kirjava kilpparityttö, joka sai nimen Iitu. Iitulla oli ennestään jo ihan koti olemassa, mutta siellä tilanne oli jokseenkin epämääräinen, ja tyttö siirtyikin sitten yhdistyksen huostaan. Ikää on  ilmeisesti nelisen vuotta, mutta jotenkin pienikokoista mallia on tämä tyttö. Se sopeutui uuteen paikkaan alta aikayksikön eikä missään vaiheessa ilmaissut olevansa mitenkään peloissaan tai vihoissaan. Ja olivatpa ne aiemmat elämänkokemukset Iitulla nyt sitten mitä tahansa, niin luottavainen se ainakin on ihmisten suhteen. Se on itse asiassa hyvinkin lemmekäs persoona, joskin ilmaisee sitä rakkauttaan välillä hellyyttävän kömpelösti. 

Noin tunti Iitun jälkeen saapui seuraava sijaiskotilainen, 3-vuotias puolipitkäkarvainen Elvis. Elviksen kumppani ja paras kaveri oli kuollut, ja omistaja oli huomannut, että yksinolo masentaa Elvistä. Niin Elvis siirtyi yhdistykselle, ensin kahden kollin kaveriksi, mutta kun siellä tätä kilttiä poikaa vietiin kuin pässiä narussa, niin päätettiin, että sille on ehkä parempi kokeilla elämää jossain toisessa sijaiskodissa. Elviksen sopeutuminen Iituun ja tähän uuteen taloon ei kuitenkaan mennyt aivan kivuttomasti. Poika oli selvästi peloissaan, huolimatta siitä, että Iitu kyllä yritti olla tosi ystävällinen ja vastaanottavainen, vaikka itsekin oli vasta muuttanut uuteen kotiin. Tätä jännittämistä ehti jatkua muutaman päivän, Elvis murisi kaiken päivää ja kaiken yötä ja piti komeaa häntäänsä piilossa mahaansa vasten. Mun suhteen se oli aivan luottavainen, mutta Iitun reipas elämänasenne vaan hirvitti poikaa. Ennen pitkää tämä kyräilevä tunnelma tarttui luonnollisesti Iituunkiin, ja ajattelin jo, että syntyyköhän koskaan sopua näiden välille.

Suhteen pelastajaksi löytyi lopulta hieman kiusallinenkin vaiva - Iitulle nimittäin tuli jo samalla viikolla kiima. Elvis oli kyllä jo valmiiksi leikattu, mutta Iitu ei, ja jotenkin tämä hurmaava nuorimies sai leikattunakin Iitun innostumaan. Valitettavasti tämä käänne tapahtui perjantai-iltana, että saatiin sitten koko viikonloppu kärsiä mouruamisesta. Elvis oli totaalisen hämmentynyt tästä julkeasta tyrkyttämisestä. Se katseli mua kysyvästi kun Iitu toi itseään tykö jopa ruoka-aikana. Järkytys oli niin suuri, että murinat unohtui onneksi Elvikseltäkin. 

Tiistaina päästiin Iitun kanssa lääkäriin leikattavaksi, ja samalla nukutuksella poistettiin suusta nippu huonokuntoisia hampaita. Iitu ei ole vieläkään paljastanut, että mitä sieltä vietiin, mutta kulmahampaat ainakin on vielä tallella ja syöminen sujuu mallikkaasti.

Sovun synnyttyä on ollut helppo havaita miten ihmisrakkaita, sosiaalisia ja reippaita nämä molemmat kissat ovat. Ne myös leikkivät kovasti keskenään, varsinkin Iitu on melkoinen energiapakkaus. Elvis taas on niin mukava ja kiltti poika, että ei ihme, että Iitukin ihastui. Ja turhaapa minä näitä täällä panttaan, kun ovat valmiita uusiin seikkailuihin: molemmat tulevat Ssesy:n kotia etsiviin heti ensi viikolla!