Joulua ja uutta vuotta kaikille!

Parasta sijaiskotina toimimisessa on ehdottomasti ne hetket, kun arka kissa yhtäkkiä hoksaa, että ei tarvitsekaan pelätä, antaa koskea ja uskaltautuu liikkumaan kotona vapautuneesti. Toinen huippuhetki on se, kun saa kuulla uudesta pysyvästä kodista hyviä uutisia - että kissa tosiaan on ollut valmis omaan kotiin, on sopeutunut ihmeellisen nopeasti ja sekä uudet omistajat että kissa vaikuttavat onnellisilta. Julian kohdalla vähän huolestutti, että miten se taas ottaa tämän muutoksen, mutta huoli oli todellakin turhaa. Uudesta kodista tulleet kuvat ja kertomukset todistavat, että jo viikon jälkeen Julia on todellakin kuin kotonaan. Jos hän uskaltaa maata keskellä lattiaa selällään, niin sen parempaa viihtymis- ja rentousmittaria ei oikein olekaan! :)

Tämä blogi on jäämässä tauolle. Olen päättänyt pyöräyttää omaa elämääni vähän päälaelleen, ja lähden viikon päästä Itävaltaan töihin, laskettelemaan, oppimaan kieltä, näkemään jotain uutta ja kokemaan sitä elämää vähän sisältäpäin. Niinpä sijaiskotikissajuttuja ei nyt muutamaan kuukauteen ole tarjolla. Tarina jatkuu kuitenkin toisessa blogissani - ensin sieltä Alpeilta käsin, ja huhtikuussa toivottavasti myös jälleen eläinsuojeluasioiden parissa, jos suunniteltu vapaaehtoistyöreissu Romaniaan toteutuu. Toukokuussa palaan sitten maisemiin, valmiina ottamaan vastaan tulevan kesän orpoja kissalapsia sijaiskotiin! (Vai tapahtuisiko tällä välin sellainen yllätys, että ensi kesänä yksikään kissavauva ei joutuisi syntymään kylmän maailman armoille luontoon?!?)

Pientä siirtelyä on nyt siis meneillään, kun Sade, Tiina, Pyry ja Oula joutuvat muuttamaan uusiin sijaiskoteihin. Oikeastaan aika hyvään rakoon tulee tämä, kun meillä on vallinnut jonkinlainen hajaannuksen aika sen jälkeen kun Julia lähti. Vähän semmonen "Kuningatar on kuollut" -tyyppinen sekasorto, että kukaan ei oo oikein tienny mitä tehdä eikä kukaan ainakaan ole osannut ottaa Julian paikkaa mun tyynyn vieressä, raapimispuun päällä tai tiskipöydällä...puhumattakaan siitä henkisestä johtajuudesta. Että ehkä tekee kaikille hyvääkin päästä uuteen paikkaan ja vähän purkaa tätä porukkaa. Samaan osoitteeseen nämä kaikki ei mahdu, mutta siitä pidin kiinni, että Sade saa lähteä Pyryn kanssa, koska Sade on niin rassukka ja sillä on ollu niin vaikeeta tämä ihmisten kanssa eläminen, että on nyt sitten ainakin vähän reippaampi tuttu kissa mukana. 

Oula jo eilen lähti nuoren Malla-tytön kaveriksi. Malla on myös Ssesy:n löytökissa tältä vuodelta. Pyry ja Sade saavat paikan ihan uudesta sijaiskodista, jossa on paljon muitakin eläimiä ja myös kouluikäisiä lapsia - ja eristysmahdollisuus, jos käy liian jännittäväksi :) Tekee varmasti tosi hyvää molemmille nähdä enemmän elämää ympärillään kuin mitä mä olen voinu heille tarjota. Tiinallekin on jotain kaavailuja jo meneillään, mutta ihan ei ole vielä varmaa se homma. Tiinahan on siis tosi sopeutuvainen ja erittäin ystävällinen muille kissoille, mutta pieni ja hentoinen ja tietenkin ihmisarka. Sosiaalisten kissojen esimerkki olis hänelle se paras juttu :) Pakko kyllä mainostaa vielä, kun siis Oula lähti eilen illalla, niin Pyry otti sen jotenkin sillä lailla, että nyt aamulla se ihan tuli viereen istumaan ja antoi silittää pitkän tovin oikein kunnolla! Noin rohkea se ei ole vielä ollutkaan, mutta kai se sitten jotain lohtua tuli multa hakemaan, kun veli on kadonnut. Että näin ne kuviomuutokset aina jotenkin muuttaa kissojen suhtautumista ihmisiinkin!

Kiitos oikein kovasti kaikille lukijoille tästä vuodesta ja oikein hyvää joulua sekä riemullista tulevaa vuotta 2014! Toivottavasti palaatte sitten kesän tullen jälleen lukemaan näitä tarinoita tänne sijaiskotiblogin pariin :)

HYVÄÄ JOULUA toivottaa Tiina!