Vauvauutisia

Viime aikoina on näitä raskaana olevia kissoja jokakeväiseen tapaan alkanut löytymään vähän sieltä sun täältä, ja yhdistyksen sijaiskodeissa onkin jo Miisu-, Miina- ja Moona-nimiset emot ehtineet synnyttää omat pentueensa. Viime keskiviikkona tänne meillekin piti muuttaa raskaana oleva kissaneiti, mutta kun siirron aika tuli, ei tätä emoa enää löytynytkään mistään. Ainoa johtopäätös oli se, että se on jo lähtenyt keskenään johonkin aitan alle synnyttämään. Ja voi tuska ja ahdistus, kun piti murehtia, kun oli kylmiä öitä ja sateisia päiviä... Eilen vihdoin kuului ilouutisia: emo oli löytynyt ja risukasasta myös kolme lämpöistä vauvaa!

Pesue muutti siltä seisomalta mun makuuhuoneeseen, jossa saavat olla rauhassa muilta kissoilta ja kaikelta vilskeeltä. Vauvat eivät tästä siirrosta varmaan ymmärtäneet tuon taivaallista, mutta emo veti tilanteesta kyllä totaalisesti herneet nenään. Se hyppi ensin hetken seinille, kunnes paineli sängyn alle piiloon. Annoin sille sinne ruuan, jonka se heti söi, mutta maha oli niin kauhusta sekaisin, että ruikulit tuli siihen paikkaan, mistä se taas itse ahdistui niin paljon, että pissasikin vielä alleen. Ja sitä tavaraahan sitten tuli. Voi elämän kevät! Mutta ei voi moittia kissaa. Sen käytös vaan todisti, että olimme sen ylvään suunnitelmamme kanssa oikeassa: aina pitäis pyrkiä siirtämään emo ennen synnytystä eikä sen jälkeen. Stressin määrä tuommosten vastasyntyneiden kanssa on luonnollisesti emolla melkoinen. Noh, nyt kävi näin. Siivosin sotkun, ja emo katseli mua vähän pahoillaan. Sen jälkeen se tsekkas pentulaatikon, sitten hiekkalaatikon, sanoi mulle mau, ja mä sitten aattelin, että olkaa nyt ihan rauhassa, minä poistun paikalta.

Ikää näillä oli eilen korkeintaan kolme päivää. Lähdetäänkin nyt siitä, että niiden syntymäpäivä oli 8.5., niin on sitten jatkossa helpompi muistaa. Tuo pikkuisin vasemmalla näyttäisi olevan sisarusparven ainoa tyttö, kevyesti kilpparikuvioinen, ja painoi tullessaan 121 grammaa. Keskimmäinen painoi 130 grammaa. Hänellä on vielä  7-senttinen kuivunu napanuora kiinni :) Ja tuo ihana punanen onkin sitten selvästi toisia isompi, painoa 150 grammaa. 

Sijaiskotina mulla on kokemusta näin pienistä kissavauvoista ainoastaan Armin perheen myötä. Armihan synnytti syyskuussa 2012 samaisessa makuuhuoneessa neljä pentua, ja niitä sitten yhdessä kasvatettiin :) Armi oli niin osallistava tyyppi, että sitä piti synnytyksessäkin koko ajan tukea, hän piti mua kädestä kiinni läpi koko urakan, ja ensimmäisinä viikkoina se antoi mun (ja oikeastaan kaikkien muidenkin ihmisten) ihan vapaasti hoitaa vauvojaan eikä sitä huolettanu ollenkaan eikä se osoittanu minkäänlaista epäilyä missään vaiheessa. Armin lapsukaisista kyllä sitten näkikin viikkojen kuluessa, että olivat sosiaalisuudessaan ja reippaudessaan ihan omaa luokkaansa! Tähän verrattuna tää uus perhe onkin sitten ihan erilainen. Skeptisyys paistaa emosta läpi. Se siirtyi onneksi eilen illalla sängyn alta pentujen viereen laatikkoon. Yöllä se oli jonkin verran syöny, mutta laatikolla se ei ole käyny vuorokauteen. Ei ilmeisesti nyt vaan uskalla jättää niitä pentuja.

Vietin äsken vähän pidemmän tovin makuuhuoneessa ja yritin tehdä tuttavuutta. Kyseessä ei siis ole mikään villikissa, vaan hyvinkin ystävällinen neiti, joka on ollut sisäkissana, mutta liikkunut vapaana ulkonakin. Pienen alkusähinän jälkeen se antoi rapsutella itseään sinne pentulaatikkoon päin, ja kun tarjosin sille sinne ruokaa, niin söi kyllä suurella halulla. Yritin siinä muka ohimennen kaapata sen selän takaa yhden pennun punnittavaksi, mutta kun pentu inisi, niin äiti sähisi jälleen. Ja ihan oikeutetusti. Jääköön nyt ne punnitukset tältä päivältä :) 

Kameralle emo murisi. Enpä sitten jäänyt enempää filmaamaan... Kunpa se nyt vaan uskaltautuis laatikolle ja tajuais, että se huone on ihan kertakaikkiaan vaan heidän käytössään. (Nukuin tietysti taas sohvalla, etteivät häiriinny :D )

Tämmönen perheenlisäys siis meillä! :) Huvittaa, kun tämäkin oli tämmönen kilpparityttö. Jos tähän nyt eilisen äitienpäivän kunniaksi laitan kuvat kaikista pikkuperheistä, ketä mulla on sijaishoidossa ollut, niin ehkä huomaatte jotain samankaltaisuuksia näissä äideissä!

Saara ja lapset

Armi ja vastasyntyneet

Entinen villikko Tiina pentuineen, tässä juuri pelastettuina