Pari vuorokautta on nyt kulunut, ja elo makuuhuoneen puolella alkaa näyttää melko seesteiseltä. Emo panttasi laatikolla käymistä sunnuntai-iltapäivästä tiistai-iltapäivään, mutta on sen jälkeen uskaltautunut tarpeilleen jo useamman kerran. Öisin se on myös käynyt tankkaamassa raksukupilla, ja ruokahalu näyttäis muutenkin lisääntyneen. Käyn muutaman tunnin välein tarjoamassa sille kuppia sinne pentulaatikkoon, ja suurella innolla se joka kerta syö lautasen tyhjäksi.
Emo sähähtää hillityn elegantisti edelleen aina kun saavun paikalle, vähän niinkuin varmuuden vuoksi. Se antaa kuitenkin nyt rapsutella ja kehrää onnellisena. Ja antaa mun myös koskea vauvoihinsa. Eilen sain kolmikon punnittua, ja kaikille oli tullut hienosti painoa lisää se toivottu 10-15 g/vrk, ja olipa käynyt niinkin, että nämä kaksi pikkuisinta olivat ottaneet punaraitaista kaveria kiinni :)
Vauvat ei edelleenkään tiedä tämän maailman menosta mitään. Yhdellä on edelleen se napanuora kiinni. Ja samainen pentu näyttäis vähän jäävän toisten jalkoihin, kun taistelu emon nisistä on jo tässä vaiheessa aikamoista, vaikka huonollakin matikkapäällä kyllä aattelis, että nisiä on kolmikolle riittävä määrä... Mutta tämä yks sirvana käy sitten erikseen syömässä, kun sisarukset nukkuu. Ja nehän nukkuu! Ja näkee unia ja sätkii kaikella lailla! Ja niitä katsellessa voi melkein huomata, kuinka ne kehittyy niin että kohina käy :) Nyt ne on tommosia pötkylöitä, mutta kohta kahden viikon päästä ne jo vipeltää niin, ettei niitä pidättele enää mikään!
Rauhoittavaa nyt kuitenkin tietää, että emo on tottunut uuteen tilanteeseen eikä ahdistunu muutoksesta niin kauheasti, että olis pennutkin jääny hoitamatta - sitäkin jo ehdin pelkäämään. Tämmöstä menoa vauvaosastolla oli eilen:
Voi söpöläisiä!
VastaaPoistaNe ovat niin kauniita!! :) Olen kiinnostunut punaisesta vauvosta, aion seurata sun blogisi ja toivottavasti otan yhteyttä kun se on tarpeeksi iso :)
VastaaPoistaAaaa-aaaa, maailman ihanimpia pieniä kääröjä. <3
VastaaPoista