perjantai 2. elokuuta 2013

Sisarustreffit

Viikko sitten Mikon ja Venlan sisko Pörrö ja veli Poju kävivät meillä kylässä. Nämä pienet olivat tavanneet viimeksi kaksi kuukautta sitten pariviikkoisina vauvoina, ja ajateltiin nyt Pörrön ja Pojun sijaiskotiäidin kanssa katsoa, vieläkö kaikki muistaa toisensa. Oltiin varattu yhteinen rokotusaika koko porukalle, niin luontevasti siinä ennen lääkäriä sai sitten tämä sisarusparvi leikkiä yhdessä jonkun aikaa. Nuo veljeksethän on ihan samannäköisiä, Mikolla vaan on valkoinen mahanalusta ja tassut. Ja huomasinpa siinä, että kun Poju on pitkäraajainen nuori atleetti, niin Mikko on vähän tuommonen töppöjalkainen pullukka :) Venla muistuttaa enemmän Pojua kuin toista veljeään niin luonteeltaan kuin ulkonäöltään, mutta Pörrö on aivan eri puusta veistetty. Sillä on korea kilppariväritys, ja myös sen naama on aivan eri mallinen kuin muilla sisaruksilla.
 
Ensi kohtaaminen pitkän tauon jälkeen oli kaikkien mielestä vähän jännittävä. Hyvin äkkiä yhteinen sävel kuitenkin löytyi, kun kaikki neljä saivat käydä kokoontumassa keskenään saunassa lauteiden alla. Sieltä tullessaan ei porukalla ollut mitään hämminkiä. Venla taisi olla kaikista rohkein tekemään tuttavuutta, ja myös Poju aika reteesti otti tilan ja hommat haltuun. Mikkoa sen sijaan ainakin aluksi vähän ujostutti, ja se seurailikin tilannetta kylki kyljessä pehmomurmelin kanssa. Samoin Pörröä jännitti kova meno, varsinkin kun Venla kulki niin tiiviisti sen perässä ja yritti aivan väkisin luoda kontaktia. En onnistunut edes saamaan kunnollista kuvaa Pörröstä siinä leikin tiimellyksessä. Mutta kyllähän ne loppujen lopuksi sitten kaikki rohkaisivat mielensä ja hauskaa oli kaivella sijaisäitien käsilaukkuja ja juosta ympäri tupaa. Mikkokin huomasi, että hänhän osaa myös puhua, ja kujerteli siinä sitten kutsuvasti sisaruksilleen :)
 
Viereisessä kuvassa Poju seuraa Venlan touhuamista, ja kun vertaa tätä tuohon ylempään Mikon kuvaan, niin on nuo pojat kyllä niin huvittavan samannäköisiä :) Sade pysytteli koko vierailun ajan visusti keittiön pöydän alla piilossa, kun kerran oli vieras ihminenkin paikalla. Julia katseli mua vähän kysyvästi, että ihanko totta tänne tulee nyt 2 uutta tommosta... Sitten kun pakattiin muksut koppaan, niin se katseli vielä kysyvämmin, että taasko niitä viedään, kun mehän ollaan tässä jo ehditty hyppäämään lääkärissä aiemminkin. Julia on kyllä ihan omaa luokkaansa tossa puheen ymmärtämisessä ja sisäistämisessä, että kyllä se taas käsitti, ettei oo huolta, takaisinkin ollaan vielä tulossa.
 
Oli aivan tajuttoman kuuma päivä silloin, ja Mikko meinas aivan tukehtua siinä automatkan aikana, mutta onneksi vastaanotolla oli sitten viileämpää. Kaikki lapset todettiin terveiksi, ja sitten rokotettiin. Venla oli ainoa, joka huusi, kun pistettiin, mutta hänhän nyt onkin niin voimakas persoona, että mitään ei kyllä hänelle tehdä, jos ei hän itse halua :)  Tässä alla näkyy koko porukka, Pörrö mukaan lukien:

3 kommenttia:

  1. Kyllä tässä silmät kostui ja tuli kylmät väreet pelkästä onnesta ja ilosta, siitä, että näistä pienistä rakkaista kissoista pidetään hyvää huolta <3. Toivon itsekin tulevaisuudessa voivani tehdä enemmän kaikkien sellaisten kissojen hyväksi, joilla ei ole ketään joka huolehtii. Tulin suunnattoman onnelliseksi löydettyäni tämän blogin ja luettuani nämä onnelliset kertomukset pienistä kissalapsista! Kiitos sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Olipa hauska lukea näistä sisarustreffeistä. On kyllä Venla ja Poju ihan samannäköisiä, ja kun tuota viimeistä kuljetuslaatikkokuvaa katsoo, niin ihan saman oloisiakin asennoiltaan. Ihania koko kööri. :)

    VastaaPoista