Ei voi käsittää, miten nopeesti aika on mennyt, mutta totta se on ja viime sunnuntaina meidän pikkuisilla tuli 12 viikkoa täyteen. Ja sehän tietää sitä, että he on luovutusiässä ja nyt sais pikaisesti kirjoittaa heistä esittelyt Ssesy:n sivuille, jotta pääsevät sitten virallisesti kotia etsivien joukkoon. Noiden esittelyjen tarkoituksena on varmistaa, että kissa saa kodin oikeiden ihmisten luota ja että ihmiset löytää kodittomien joukosta sen oikean, juuri heille sopivan kissan - nämä kaikki kun kuitenkin on niin omia persooniaan, omine pienine omituisuuksineen :)
Niinku Mikko, tuo pieni pulleamassuinen poika, joka ajattelee, että parempi katsoa kuin katua. Mikko odottaa aina, että sisko menee edeltä ja testaa riskit, ennen kuin sitten itse seuraa perässä. Mutta - niin kuin pennuilla aina - virtaa löytyy silti kovasti, ja kaikkein hauskinta Mikon mielestä on istua tiskikoneessa ja järsiä ritilöitä. Harmillisen harvoin vaan tiskikone on siinä pesunjälkeisessä juuri-tyhjätyssä tilassa, että Mikko pääsee toteuttamaan itseään luvan kanssa. Tämä poika on myös aamu-unisin kissa mitä ikinä olen saanut tavata! Kun muut herää pirteänä uuteen päivään, niin Mikko kääntää kylkeä, ja kun herätyskello soi, niin haukotuttaa vaan aivan kamalasti eikä millään viittisi nousta :) Näen jo sieluni silmin, mikä ihana sylissä lötköttävä kollikissi Mikosta vielä kasvaa.
Venla taas on oikea rämäpää, ja häntä ei kyllä pidättele mikään, jos hän jotain saa päähänsä. Venla houkuttelee veljensä hurjiin jahtausleikkeihin ja uhoaa empimättä myös isommille kissoille. Se on niin pienikokoinen, että pystyy sujahtamaan jos johonkin koloon ja liikkuu salamannopeasti. Ja tykkää repiä hiuksista, jos niitä on lähettyvillä :) Mutta toisaalta se on myös niin äitin tyttö, että tahtoo aina lepäillä Julian lähettyvillä. Ja kyllähän ne kovasti äidiltä ja tyttäreltä näyttääkin. Mikko on perusluonteeltaan niin ujo ja rauhallinen, että viihtyisi varmaan yksikseenkin, mutta Venla tykkäisi varmasti kissakavereista uudessa kodissa.
Mutta mitenkäs meidän Sade ja Julia suhtautuu siihen, että lauma hajoaa ja lapset lähtee maailmalle?? Onneksi nyt on tuola makuuhuoneessa tuo uusi porukka. Näiden pentujen läsnäolo on nimittäin ainakin Julian elämää muuttanut niin paljon valoisammaksi, että en tiedä miten se romahtais, jos ei saisi enää hoitaa ketään. Niin, ja eihän Mikko ja Venla nyt justiin ole vielä lähdössä :)
Söpöjä ovat:-)
VastaaPoista