Reipas pesue

Taas on melkein viikko vierähtänyt, ja pikkuisten vauhti vaan kiihtyy päivä päivältä. Aivan äärettömän sosiaalisia ja reippaita nämä lapsukaiset ovat jo tässä vaiheessa, ja hyvä niin. Aina kun astun huoneeseen ja sanon HEI, niin koko porukka juoksee innoissaan vastaan ja Ville varsinkin tervehtii takaisin niin täydestä sydämestään, että en tällä hetkellä tiedä ehkä mitään hellyyttävämpää. Samaten kun aamulla herään, kurkkaan sängyn reunan yli ja sanon huomenta, niin nämä nousee saman tien pystyyn ja alkaa innostunut miuuu-miuuu-miuuu-konsertti :) 

Tilda, eli tuttavallisemmin Tiltu, on myös mitä sosiaalisin ja ystävällisin tyttö. Se nauttii yli kaiken siitä, että makaan sen vieressä lattialla ja rapsuttelen ja se saa sydämensä kyllyydestä puskea mun naamaa. Se ei oikein uskalla istua sylissä tai maata sängyn päällä, ellei ole aivan 100% varma, että hänellä on siihen lupa ja oikeus. Semmonen nöyrä, sydämellinen ja puhelias neito on Tiltu. Se juttelee lapsilleen (ja ilmeisesti myös mulle) aivan jatkuvasti mukavilla kurnahduksilla ja kehrää niin mahdottomasti :) Ensimmäinen kierros axiluria näytti tekevän Tiltulle jo paljon paremman olon. Se näytti viime viikolla aivan järkyttävän laihalta, vaikka toki söi kaiken aikaa. Nyt kuurin jälkeen on masu tasoittunu ja katsekin kirkastunut. 

Viime viikollahan kävi niin onnekkaasti, että Iitu sai lähteä ikiomaan kotiin, joten nyt tämän makuuhuoneen porukan lisäksi ei talossa muita kissoja olekaan. Periaatteessa siis nämä saisivat levittäytyä jo ihan vapaasti koko asuntoon, mutta Tiltu on päättänyt, että makuuhuoneessa pysyttely on turvallisempi vaihtoehto. Muutaman kerran se on varovasti käynyt katsastamassa paikkoja, mutta palaa aina kiireesti omaan huoneeseensa. Ajattelin, että saavat pysyä makkarissa niin kauan kuin haluavat - pennuillehan ei sen ulkopuolista universumia ole vielä edes olemassa, ja kyllä Tiltu sitten varmasti tahtonsa ilmaisee, kun haluaa viedä lapsensa suureen maailmaan.

Oikean kissanruuan maisteluharjoitukset on jatkuneet vähän vaihtelevalla menestyksellä. Sulo on ollut edelleen hyvin innoissaan isojen kissojen ruuasta, ja se onkin onnistunut säilyttämään johtopaikkansa punnituksissa. Elsa ei ihan kaikkea uskalla maistaa, ja joinain päivinä onkin turvallisinta vain imeä maitoa. Ville on kuitenkin selvästi kolmikon skeptisin. Se ei ole tainnut kertaakaan syödä mitään kissanruokaa sen viimeviikkoisen jälkeen. Välillä se saa jopa oikein väristyksiä, kun sitä niin inhottaa tarjolla oleva ruoka :D Mutta eiköhän Villekin vielä asialle lämpene, eihän tässä mitään hätää sen kanssa ole. 

Hiekkalaatikolla käynti on sen sijaan muuttunut täysin luonnolliseksi toiminnaksi eikä se tuota kellekään mitään ongelmaa. Välillä siellä käydään jatkuvasti ja ihan porukalla, ja joskus laatikossa on jopa niin mukavaa, että täytyy pistää painiksi kesken kaiken :) 

Sulolla on tässä pesueessa selvästi vahvin metsästysvietti - tämän on voinut havaita jo parin viikon ajan. Se oppi ensimmäisenä hyppäämään, ja sehän se vasta onkin tärkeä taito vaaniessa ja hyökätessä maton hapsuihin tai viltin kimppuun. Tällä viikolla makuuhuoneeseen tuotiin mystisiä palloja, joita muut ensin vähän pelkäsivät, mutta Sulo aloitti saalistushommat saman tien. Sen elämä on tällä hetkellä yhtä suurta metsästyksen täyttämää seikkailua. Kun sisarukset rauhallisesti kiipeävät pesäkoppaan, niin Sulon on aivan pakko hypätä ja syöksyä sinne pää edellä, ihan sama mihin asti hyppy yltää tai osuuko ensinkään oikeaan suuntaan - pääasia, että adrenaliini virtaa ja haasteita riittää.

Elsa pörröisine turkkeineen näyttää pennuista suurimmalta, mutta on vielä toistaiseksi köykäisin. Se on jo oppinut huippuhyväksi painijaksi ja pistää veljiään selälle tuon tuosta. Elsaa kiinnostaa kovasti päästä sängyn päälle ja katsella maailmaa siitä vinkkelistä. Sieltä ylhäältä käsin kaikki näyttää niin tosi paljon jännittävämmältä, että monesti pikku häntäkin pörhistyy omia aikojaan :) 

Ikää neljä viikkoa

Paljon on tapahtunut muutamien päivien kuluessa. Tämä on ollut varmaan vilkkain viikko pentujen kehityksen suhteen. Kun viikko sitten ne vasta ottivat ensimmäisiä horjuvia askeliaan, niin nyt ne opettelevat jo ottamaan huimia juoksupyrähdyksiä, hyppäävät, kiipeilevät ja painivat keskenään. Kaikki tämä tietenkin hurmaavan kömpelönä ja haparoivana, mutta silti! Emo on ylpeä ja suhtautuu muhun ja muihinkin ihmisiin äärimmäisen rennosti. 

Kehityksen kärjessä on Elsa, 418 grammaa. Elsa osaa juosta jo metrin kerrallaan ja tutustuu reippaasti kaikkiin makuuhuoneen koloihin ja kolkkiin. Se oli ensimmäisenä maistamassa ihkaoikeaa kissanruokaa toissapäivänä ja kävi samana päivänä myös laatikolla pissalla - ihan oma-aloitteisesti! Elsan suu on  jo täynnä pikkuruisia hampaita, ja se on siinäkin suhteessa veljiään vähän edellä. Seuraavana kissanruokaa uskalsi maistaa Ville. Ville on ollut koko ajan pentueen isokokoisin, painoa on nyt 451 grammaa. Myös Ville osasi eilen käydä pissalla laatikolla, vaikka se alkuun oli niin kovin vaikeaa, että se vaan itki ja itki laatikossa, kunnes Tilda-äiti kävi hakemassa sen niskasta koppaan. Toisella yrittämällä asia hoitui kuitenkin mallikkaasti. 

Pentueen pikkuruisin poika Sulo syvänsinisine silmineen on ollut vähän sisaruksiaan vetäytyvämpi, ja olen sitä vähän tosiaan murehtinutkin, että jääkö se muun porukan jalkoihin. Se on tykännyt lähinnä viettää aikaa äitin kanssa kaksistaan ja tutustua ympäristöön ihan itsekseen. Tässä viime päivien aikana se on onneksi kuitenkin alkanut osallistumaan myös ryhmäpaineihin ja on niin reipas ja utelias, että turhaa murehdin. Sulon ensitutustuminen kissanruokaan tapahtui vasta tänä aamuna, ja se olikin sitten niin herkkua, että Sulo kohosi ensimmäistä kertaa punnituksen voittajaksi 455 grammalla! Ja siihen päälle se kävi sitten hänkin laatikolla pissalla, että nyt voidaan riemulla ilmoittaa, että kaikki kolme on oppineet nämä kaksi suurta asiaa pienen kissan elämässä! :)

Nyt jatketaan harjoituksia, maistellaan ruokia ja treenataan kävelyä. Ja ehkä mahdollisesti jo loppuviikosta ainakin Tilda pääsee tutustumaan tähän taloon makuuhuoneen ulkopuolellekin. Iitua nimittäin tullaan tänä iltana katsomaan, ja voipi olla että tämä lemmekäs tyttö saa samantien muuttaa uuteen ikiomaan kotiin!

Kävelyharjoituksia

Pennuilla on ikää nyt nippa nappa kolme viikkoa. Aika kuluu edelleen pääasiassa syöden ja nukkuen, mutta virtaa riittää jo pieneen retkeilyyn metrin säteellä emosta ja vähän painin alkeitakin on jo harjoiteltu. Pesänä toiminut pahvilaatikko ei viime viikon jälkeen sitten kelvannut emolle enää laisinkaan, ja pentujen elämän keskiönä on sittemmin ollut pieni tyyny lattialla seinän vieressä. Yritin kyllä saada rakennettua siihen vähän ylellisempiä puitteita, mutta Tildalla on ilmeisen vaatimaton maku.

Elvis lähti tiistai-iltana omaan kotiin. Iitu olis ollu vähän hanakammin lähdössä, juoksi boksiin heti, kun ovi avattiin :) Mutta kyllähän sitä sitten saatiin oikea kissa matkaan ja ihan varmasti Elvis sopeutuu nopsasti uuteen elämään. Iitu on täällä sen jälkeen nautiskellut huomion keskipisteenä olemisesta ja näyttäis vähän rentoutuneemmaltakin, vaikka eipä sillä alunperinkään tuntunut Elviksen kanssa mitään ongelmia olevan.

Viikonlopun ohjelmassa meillä olis sitten makuuhuoneen tyyppien ensimmäinen madotus. Voi raasut, niitä järkyttyneitä ilmeitä sitten! :D

Saunakissoja

Nämä sijaiskissat viettää välillä paljonkin aikaa saunassa, siellä kun saa olla rauhassa ja näin lämpimillä keleillä se taitaa olla vieläpä kaikkein viilein huone. Varsinaisiksi löylykavereiksi kissoista silti on harvoin. Julia tykkäs maata lämpiävässä saunassa, mutta liian kuuma oli hänellekin liian kuuma. Pienissä löylyissä on ylälauteella uskaltaneet istua kaikki Armin pennut sekä edesmennyt Harri. Se löylyn heittäminen ja sihinä kuumilla kivillä on vaan niin kauhistuttavaa, että sitä ei oikein kenenkään kissan hermot ole kestäneet.

Saunanraikas poika

Eilen sain todeta, että kyllä niitä kunnon saunakissojakin vain on! Elvis saapui reippaasti tervehtien ylälauteelle mun viereen, pisti makuulle ja alkoi kehräämään. Asteita oli suunnilleen 80, eikä yhtään Elvistä haitannu, että heitettiin lisää löylyä. Se vaan antaumuksella nautti saunan tervehdyttävistä vaikutuksista, vaikka minä jo aloin murehtimaan, että on se kissalle jo liian kuumaa. Virkistykseksi valelin viileää vettä Elviksen päälaelle ja pitkin selkää ja ai että se oli hänestä mukavaa! Aivan huvitti, kun sitä ei yhtään hirvittäny, se vaan kehräs ja nautiskeli. Lopulta piti kantaa se sieltä pois, muuten varmaan olis istunu koko illan sielä lauteilla :) Ja kyllä oli sitten turkkia helppo harjata saunan päälle ja tuli hieno poika! Täytyy nyt vinkata tuleville omistajille, että Elviksellä on tämmösiä mielitekoja!

Ja saunateema omalla tavallaan jatkuu makuuhuoneen pikkuperheen luona, kas kun ilmeisesti vilteillä vuoratussa pahvilaatikossa on viime päivinä lämpötilat nousseet jonkin verran ahdistaviin lukemiin. Heräsin aamulla neljältä hätääntyneeseen vinkumiseen, ja hetken siinä ihmeteltyäni tajusin, että emo (nyt viimein Tildaksi ristitty) on käynyt ripottelemassa pentunsa pitkin viileää lattiaa tuuletusikkunan läheisyyteen, ja siellä ne nyt huusi, että voi äiti äiti mistä on kysymys!?! Ja emo katsoi mua kysyvästi ja huusi lastensa mukana, se on niin hassu kun se on niin kovaääninen ja sen kasvot on niin ilmeikkäät :) Ratkaisimme tämän dilemman sitten niin, että käänsimme laatikon kyljelleen ja teimme näin pesästä tämmösen avomallin, johon ikkunasta nyt virtaa viileää ilmaa ja kaikilla on enemmän tilaa köllötellä. Kyllähän se vähän auliisti nyt tarjoaa pennuille mahdollisuuden mönkiä pesästä pois, mutta mönkikööt :)

Eena kyseli Tiina-kissan ja pentujen kuulumisia, ja ne uutiset on kyllä mieltälämmittäviä! Molemmat pojat, Oula ja Pyry, on talven aikana muuttaneet omiin koteihin, eli ilmeisesti heistä kasvoi kohtalaisen normaaleja nuoriamiehiä :) Tiina on edelleen toisessa sijaiskodissa, arkailee ja epäilee, mutta on kuulemma jo tammikuussa antanut itseään vähän silittää, joten olettaisin, että tilanne on Tiinankin kohdalla parantunu. Suunnitelmissa on tässä alkukesästä käydä tervehtimässä kaimaa, voin sitten kertoa lisää! Ja niistä mun syksyn kissoistahan vielä Sade siirrettiin ennen joulua toiseen sijaiskotiin, ja siinä kävi sitten niin, että Sade sai tästä uudesta sijaiskodista pysyvän kodin. Eli hyville teille pääsivät kaikki täältä :)

Videoterveisiä

Meno ei ole täällä sunnuntaista paljoa muuttunut. Syödään ja nukutaan ja sitten taas syödään. Silmät on kaikilla entisestään kirkastuneet, mutta maailma laatikon ulkopuolella ei ole vielä ketään alkanut kiinnostamaan. Elsasta kyllä huomaa päivä päivältä selvemmin, että se on temperamentiltaan oikeinkin terhakas tyttö, ja kehityksessä jonkin verran veljiään edellä. Se ottaa jo kovasti kontaktia minuun, katselee suurilla silmillään ja yrittää ottaa sormesta kiinni. Se myös yrittää vähän väliä mm. pestä itseään - eli tökkii kielellä omaan kainaloonsa :)

Möngerrys näyttää nyt suunnilleen tältä:

Onnellinen perhe

 

Pikku perheellä on nyt viikko takana tätä sisätiloissa elelyä, ja kaikki on oikein hyvin, kuten emon ilmeestäkin voi päätellä. Jo muutaman päivän ajan se on malttanut ottaa rennommin, uskaltaa jättää pesälaatikon ja istuskelee paljon omissa oloissaan sängyn alla. Sähinät on taaksejäänyttä elämää, ja laatikon ulkopuolella se on jo monesti intoutunut puskemaan ja kiehnäämään mua kaikella lailla. On se kyllä todella ystävällinen ja sydämellinen neiti, aivan siinä sydän sulaa :)

Pentujen painot nousee edelleen mukavasti, nyt vaan vähän epätasaiseen tahtiin. Toisina päivinä tyttö kasvaa kolmikosta eniten, toisina päivinä jompikumpi pojista. Alkuviikosta vielä pelkäsin, että tuo pienempi poika jää toisten jalkoihin, mutta hienosti se on pitäny huolen syömisestään ja kasvaa muiden mukana. Silmätkin alkoi aukeamaan jo keskiviikkona: ensin tytöllä, sitten sillä pienellä pojalla ja perjantaina lopulta punaisella pojallakin. Ja tämän merkittävän käänteen myötä lapsukaisille löytyi heti nimetkin! Tyttö on nimeltään Elsa, ruskeavalkoinen tiikerisöpöliini on Sulo ja toinen tikrupoika on Ville.  

Vielä pennut malttaa keskittyä pääasiassa vain nukkumiseen ja syömiseen, mutta ei varmaan mee enää montaakaan päivää, kun sieltä laatikosta ruvetaan pyrkimään suureen maailmaan. Veikkaisin, että Elsa on sieltä tulossa ensimmäisenä, hän kun on niin reipas ja kova liikuskelemaan. Ville on eniten äitin vauva. Se nukkuis mieluusti vain emon leuan alla ja vinkuu kauhuissaan aina kun punnitaan. Sulo on vetäytyvää ja mietiskelevää mallia, siitä tulee varmaan semmonen tosi kiltti ja leppoisa sylikolli :)

Iitu ja Elvis makuuhuoneen oven toisella puolella olisivat kiinnostuneita näkemään, että mitä siellä oven takana oikein tapahtuu, mutta eivät onneksi ole mitenkään yli-innokkaita asian suhteen. Ne elää edelleen sopuisasti rinnakkain, mutta päivä päivältä huomaan selvemmin, että kun Elvis on ujo ja kiltti, niin Iitu on selkeesti railakkaampi leikeissään. Varsinkin kun se haluais leikkiä nimenomaan jonkun kanssa, ja Elvis taas ei ymmärrä tämmöstä ryhmätoimintaa ollenkaan. Väärinkäsityksiä tulee kaiken aikaa ja välillä vähän surettaa koko Elvis, kun se juoksee edellä ja Iitu perässä. No, mutta Elvis ei joudu tilanteesta enää kauaa kärsimään, nimittäin hän on alustavien sopimusten mukaan lähdössä omaan loppuelämän kotiin reilun viikon päästä! Ja vieläpä talon ainoaksi kissaksi nauttimaan rakkaiden ihmistensä jakamattomasta huomiosta! Ja se on juuri sitä mitä Elvis kaipaa :)

Seestynyt tunnelma vauvaosastolla

Pari vuorokautta on nyt kulunut, ja elo makuuhuoneen puolella alkaa näyttää melko seesteiseltä. Emo panttasi laatikolla käymistä sunnuntai-iltapäivästä tiistai-iltapäivään, mutta on sen jälkeen uskaltautunut tarpeilleen jo useamman kerran. Öisin se on myös käynyt tankkaamassa raksukupilla, ja ruokahalu näyttäis muutenkin lisääntyneen. Käyn muutaman tunnin välein tarjoamassa sille kuppia sinne pentulaatikkoon, ja suurella innolla se joka kerta syö lautasen tyhjäksi. 

Emo sähähtää hillityn elegantisti edelleen aina kun saavun paikalle, vähän niinkuin varmuuden vuoksi. Se antaa kuitenkin nyt rapsutella ja kehrää onnellisena. Ja antaa mun myös koskea vauvoihinsa. Eilen sain kolmikon punnittua, ja kaikille oli tullut hienosti painoa lisää se toivottu 10-15 g/vrk, ja olipa käynyt niinkin, että nämä kaksi pikkuisinta olivat ottaneet punaraitaista kaveria kiinni :)

Vauvat ei edelleenkään tiedä tämän maailman menosta mitään. Yhdellä on edelleen se napanuora kiinni. Ja samainen pentu näyttäis vähän jäävän toisten jalkoihin, kun taistelu emon nisistä on jo tässä vaiheessa aikamoista, vaikka huonollakin matikkapäällä kyllä aattelis, että nisiä on kolmikolle riittävä määrä... Mutta tämä yks sirvana käy sitten erikseen syömässä, kun sisarukset nukkuu. Ja nehän nukkuu! Ja näkee unia ja sätkii kaikella lailla! Ja niitä katsellessa voi melkein huomata, kuinka ne kehittyy niin että kohina käy :)  Nyt ne on tommosia pötkylöitä, mutta kohta kahden viikon päästä ne jo vipeltää niin, ettei niitä pidättele enää mikään!

Rauhoittavaa nyt kuitenkin tietää, että emo on tottunut uuteen tilanteeseen eikä ahdistunu muutoksesta niin kauheasti, että olis pennutkin jääny hoitamatta - sitäkin jo ehdin pelkäämään. Tämmöstä menoa vauvaosastolla oli eilen: