Teemu ja Tommi lähti kotiin

Maanantaina nämä maailman kehrääväisimmät veljekset sitten lähtivät ikiomaan yhteiseen kotiinsa. Ei voi sanoa, että he mitenkään mielellään olisivat kuljetusboksiin lopulta menneet, mutta pääsivät kuitenkin sopuisasti perille saakka, ja jo samana iltana tuli uudelta äidiltä viestiä, että hyvin pärjäillään :) Ihanaa, että ne pääsi samaan kotiin. En ole nimittäin eläissäni nähny noin kissarakkaita kissoja! Koko ajan kiehnaamassa toisiaan ja pesemässä ja hoitamassa hirmuisen pörinän saattelemana :) Aivan ihania poikia. Enkä muuten ollut myöskään eläissäni nähnyt sitä ihmettä, minkä lähdön päälle näin Tommin suussa! Sillä oli 7 kulmahammasta, kun rautahampaat oli jo kasvaneet hyviin mittoihin, mutta vasta 1 maitohammas oli tippunut! :D Oli aika hurjan näkönen pikku suu.. Lääkäri oli kuitenkin seuraavana päivänä antanut puhelimessa neuvon, että olkoot siellä vaan. Kai ne ylimääräiset hampaat sitten jossain välissä tippuu, mutta seurailla vähän pitää tilannetta kuitenkin. Tämä neuvo tuli sitten muutenkin tarpeeseen, sillä myöhemmin samana iltana huomasin, että myös Oulalla on tuplakalusto yläkerrassa, vaikka maitohampaat alhaalta olikin jo pudonneet!

 

Niin....pystyin todellakin katsomaan Oulan suuhun, vaikka pari viikkoa sitten en olisi edes uskaltanut sellaisesta haaveillakaan. Meillä on muutenkin tapahtunut kaikkea ihmeellistä Tommin ja Teemun lähdön jälkeen. Eihän kellään toki mitään niitä vastaan ollut, mutta just se poikien syvä kissarakkaus vähän välillä ahdisti isompia. Julia on silminnähden rentoutunut. Se osoittaa rentoutensa juttelemalla mulle mukavia pikku asioita ja rötköttämällä keittiön pöydällä selällään tassut taivasta kohti. Ja Sade! Sehän on jo pitkään ja monena aamuna tullut sänkyyn kiehnaamaan, kun herätyskello soi, mutta tiistaista lähtien sitä on saanut velloa ja rapsuttaa ja hieroa niskasta ja se on kerta kaikkiaan siis kehrännyt!! Näiden kuuden yhteisen kuukauden jälkeen se kehrää! Aivan uskomatonta :) Myös Pyryä saa nyt silittää, ainakin välillä. (Siinä on muuten kans semmonen poika, jolla on nykyään aamuisin kauheasti asiaa.) Oulaa ei saa silittää, mutta sen tassuihin saa kyllä koskea. Oulan kanssa voi leikkiä semmosta läpsyttelyä, että kun rapsuttaa sen varpaita niin se läpsäisee kämmenelle - ilman kynsiä jopa :) Kuulostaa varmaan tosi kuivalta, mutta mä oon niin onnessani, kun saa niihin viimein jotain oikeeta kontaktia! Samoin Tiina leikkii sielä ihan rentona ja sitä voi jopa leikittää ja se lähtee siihen mukaan, ja hänet saa myös ohittaa jo alle puolen metrinkin etäisyydeltä! Riku vähän näyttää kaipaavan sitä aiempaa kovaa menoa, mutta toisaalta se on niin hyvä kaveri Oulan ja Pyrynkin kanssa, että ei se ainakaan yksinäiseksi oloaan tunne.

 

Että näin siinä jälleen kävi, kun omaan kotiin lähti tuommoset tyypit, jotka pyöritti koko laumaa ja oli eniten äänessä ja eniten joka paikassa koko ajan, niin kaikki jäljelle jääneet löytää nyt itsestään ihan uutta rohkeutta ja saa enemmän tilaa sille omalle itseilmaisulleen :)