Viimeviikkoinen lääkärikäynti ei mennyt sitten ihan niin ku suunniteltiin. Ehkä se oli vähän turhan kunnianhimoista kuvitella, että 6 kissaa menee ihan vaivattomasti bokseihin, ja sitten ei ku lääkäriin! Tommin ja Teemun sai ihan helposti kyllä kiinni ja kyytiin, samoin Julian, mutta sen pikku perheen kanssa olikin vähän toinen juttu. Pyry vielä suostui suunnitelmiin, mutta kun Oula näki, mikä on meininki, niin sehän pakeni henkensä edestä. Sain sen vielä kiinni, mutta sen verran raivokkaasti se pisti hanttiin, että aattelin että parempi sille nyt vaan jäädä rauhassa kotiin, että mennään sitte toisella kertaa. Inhottaa väkipakolla alkaa viemään semmosta, joka on aivan kauhunsekaisen raivon partaalla, ja vielä kun se olis pitäny tukkia muiden poikien kanssa samaan boksiin.
Tiinahan myös jo varsin aikasessa vaiheessa ilmaisi, että hän ei nyt tällä kertaa lähdekään, menkää te vaan. Ja aattelin senkin kohdalla, että mieluummin annan sen edelleen rauhassa rakentaa sitä luottamusta, lääkäriin ehtii toistekin. Porukkaa lääkärireissulle kertyi kuitenkin sen viiden kissan verran, lähtiessämme nimittäin ovenraosta tuli lennosta mukaan vielä yksi pikkuinen pentu, jonka päivät löytöeläintarhalla oli tulleet täyteen ja minä sitten lupasin sille sijaiskodin meiltä.
Julian korvista ei onneksi löytynyt yhtään mitään, mikä aiheuttaisi sen, että se välillä pitää oikeaa korvaa luimussa. Se nyt vaan ilmeisesti on niin, ja kyllä ne korvat varmuudeksi putsattiin sitten oikein kunnolla. Uusin tulokas tarkistettiin ja rokotettiin ja ulkoloisetkin karkotettiin. Kyllä kaveri käyttäytyi tosi fiksusti, vaikka rassua oltiin siinä riepoteltu edestakasin koko päivä! Siinä se pieni vaan kehräili...
Tommi, Teemu ja Pyry päätettiin samalla leikata, kun kerran aikaa oli ruhtinaallisesti Tiinan leikkaamisen peruunnuttua. Siinä nukutuksen aikana ne sitten myös sirutettiin ja rokotettiin. Matokuurit määrättiin vielä kaikille - kovin on lujassa ne loiset pienillä pennuilla :( Kotiin päästyämme laitoin pojat riviin heräilemään vessan lattialle. Siellä on lattialämmitys ja oven saa kiinni, niin ne pysyy lämpöisinä eivätkä lähde horjuilemaan sieltä kovin kauas ennen aikojaan....eikä myöskään tarvi siivoilla pieniä oksennuksia ja lirahtelevia pissoja joka puolelta kämppää.
Kun muut kaverit lojui tiedottomana vessan lattialla, niin Oulapa reippaasti lähti tekemään tuttavuutta uuden pennun kanssa, joka jo hätäkastettiin siellä lääkärinpöydällä Rikuksi. Ensin vähän hirvitti, mutta hetken aikaa kun saunan lauteiden alla tutustuttiin, niin kohta pojat oli jo ylimpiä ystävyksiä! Tämä Oulan ja Rikun hyvä ystävyys näkyy edelleen selvästi, kun nuo kolme muuta poikaa on välillä vieläkin vähän hämillään, että mikä tämä pikkunen täällä on. Tiina, Sade ja Julia äksyyntyivät melkoisesti uudesta tulokkaasta. Sade, joka siis pelkää kamalasti pieniä kissoja, ei oikein vieläkään pysty olemaan murisematta joka käänteessä. Tiinaa kauhistutti outo haju, mikä Pyryn mukana tuli lääkäriltä, ja Julia ei kerta kaikkiaan jaksa ottaa enää uusia lapsia hoidettavakseen. Sen verran äidilliset elkeet sillä kumminkin edelleen on, että kun Tommi, Teemu ja Pyry viimein olivat hereillä ja avasin vessan oven, niin Julia tuli juoksujalkaa pesemään poikien naamaa ja tarkistamaan, että kaikki on kunnossa :)
Riku on todella eläväinen nappula, ja sille oli aivan mieletön lottovoitto päästä meidän 94 kissanlelun pariin. Se ei ensimmäisenä iltana ehtinyt syömäänkään ennen kuin oli kokeillut jokaista lelua - 6 tuntia! Sillä on ihan selvästi äitiä ikävä, kun niin kauhean aikasin on joutunut mamman helmoista lähtemään. Se nukkuu mun leuan alla ja kehrää ja imee pyjaman kaulusta, mutta toisaalta se on myös niin vilkas ja reipas, että jahtaa esimerkiksi ihan surutta myös meidän vanhempia daameja. Ensimmäisinä iltoina kaikki 7 muuta kissaa oli kerääntyneenä epämääräiseksi ringiksi olohuoneen matolle, ja siinä ne sitten seurasivat, kun Riku yksin leikki keskellä mattoa. Huvittavaa touhua.
Pikkusen on nyt vielä sitä inhottavaa murinaa ja sähinää ilmassa, kun ei porukka ole ihan vielä päässy yhteisymmärrykseen, mutta varmaan jo lähipäivinä rauhoittuu siltäkin osin. Sen nyt ainakin voi jo sanoa, että Mikon lähdön jälkeen erityisesti Oula on rohkaistunut tosi paljon. Toissailtana se tuli jopa sänkyyn mahan päälle nukkumaan! Että kyllä näillä kaikilla on toivoa, vaikka kuinka hysteerisistä lähtökohdista lähettäis liikkeelle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti