Halvat huvit

Laskin viikonloppuna miten monta kissanlelua meidän taloudesta oikein löytyy, kun niitä aina siivoillessa putkahtelee milloin mistäkin - pääasiassa sohvan alta. Laskin mukaan varsinaiset lelut sekä ne epämääräiset tavarat, joita sijaiskodin kissat käyttää säännöllisesti leluinaan. Yhteensä niitä oli 94 kappaletta. Siis 94! Tässä Tommi ja Teemu esittelevät omaisuuttaan:

 

 

Tuo tuommonen tunneli on ihan ykkösjuttu kaikille pennuille, ja sanoisin kyllä, että siinä jonkin verran säästyy seinät ja verhot ja kirjahyllyt, kun tuolla tunnelissa on niin kovin jännittävää touhuta. Hiiret ja pallot ja muut pienet lelut on myös oikein mukavia kaikkien mielestä, ja pehmolelujen kanssa on hauska painia. Mutta jotenkin tuntuu, että kaikkein kivointa on kuitenkin se semmonen omituinen sälä, jota joku löytää jostain ja sitten sitä porukalla kuljetetaan ympäri tupaa. Kuten Voi hyvin -lehden kulma, kurkun tai porkkanan kanta, pieni käpy, huultenrajauskynä, nippuside, heijastin, karhunkieli tai leipäpussin sulkija. Varsinkin tuo kurkun kanta herätti viime viikolla niin intohimoisia tuntemuksia, että kaikki vaan murisi sen ympärillä pienessä piirissä!

 

Joskus käy niin, että joku lelu ei sinänsä juuri kiinnosta, mutta kun se menee rikki, niin sen lelun osat on paljon paljon hauskempia kuin kokonaisuus. Myös semmoset perinteiset kissanviihdyttimet kuin foliopallo, pakettinaru ja lankarulla toimii meilläkin. Joillain kissoilla on myös erityinen viehtymys koruja kohtaan. Vanhemmillani on entinen Ssesy:n kissa Helmi, joka rakastaa yli kaiken kuljetella kaulakoruja, ja Julialla on samoja oireita. Ompelulaatikosta löytyy myös paljon ihania juttuja, nappeja, helmiä, vetoketjuja sekä mittanauha, joka on ollut poikkeuksetta suuressa suosiossa kaikkien kissojen kohdalla.

 

Yleensä lelut, kaikki 94, jaetaan solidaarisesti kavereiden kanssa, mutta joskus jostain tietystä lelusta tulee jollekin tosi tärkeä. Annan yleensä tämmöset lempilelut sitten kissoille mukaan, kun me muuttaa omaan kotiin. Niin kuin Mikko nyt lauantaina otti mukaansa pienen huovutetun pallon, johon se suhtautuu todella intohimoisesti, mutta kukaan muu kissa ei piittaa siitä tuon taivaallista. ....Vähän sillä ajatuksella aina, että kun koti, kaverit ja ihmiset vaihtuu, niin on edes se joku tuttu asia sielä uudessa paikassa, josko se helpottaisi sopeutumista.

 

Mikon uudesta kodista ei ole vielä kuulunut mitään terveisiä, joten oletan taas, että hyvin siellä sujuu :)