Vilinää ja vilskettä

Voi miten äkkiä nämä päivät kuluu! Ja voi kun ei tarvisi käydä töissä, saisi vaan olla kotona ja leikkiä kissojen kanssa :) Melkonen hullunmylly meillä kyllä vallitsee, kun kaikki 5 poikaa ja Sade innostuu rymyämään oikein olan takaa, mutta on se kieltämättä hauskaa seurattavaa.

 

Tiina, Pyry ja Oula rohkaistuvat päivä päivältä enemmän. Tiina uskaltaa liittyä mun seuraan sohvalle ja ruokapöydän ääreen, mutta koskea ei häneen saa vieläkään. Ja nuo pojathan nyt on jo pitkään olleet ihan parhaita kavereita Mikon, Tommin ja Teemun kanssa. Varsinkin Mikko ja Teemu pitävät niin kovaa menoa yllä, että siinä ei välillä muut pysy edes perässä. Teemu myös hyppii täysin ongelmitta kirjahyllyyn, muilta pikkuisilta se ei vielä onnistu. Kaikista pienistä poikalapsista on alkanut jokaisesta tulemaan esiin ihan omia persoonallisia luonteenpiirteitä. Teemu on jo nyt niin ihmisrakas pakkaus, että eipä ole meillä aikoihin tuollaista asunut! Se nukkuu mun vieressä, ja kun herään, se alkaa välittömästi kehräämään, ja kun tulen töistä, se juoksee kehräten ovelle ja pyytää vähän väliä syliin :) Tommi on edelleen vähän arempi, mutta kova poika kehräämään myöskin.

 

Järkytyin vähän siitä edelliskerralla postaamastani kuvasta, missä Pyry näytti niin mahdottoman pieneltä Tommin rinnalla, että olen sittemmin huolehtinut siitä, että se saa rauhassa syödä niin paljon kuin jaksaa. Nuo muut duracell-puput on aina ruoka-aikana niin kovia säheltämään ja säätämään, että siinä jää helposti Pyry ilman. Kiitoksena tästä Pyry on alkanut nyt rohkeammin tulla tutkailemaan mun touhuja, ja samalla lailla kuin Mikko ihan pienenä, niin Pyrykin tulee nyt ihan viereen istumaan ja katsoo ensin, mitä mun kädet tekee, ja sitten katsoo kysyvästi silmiin, sitten taas käsiä. Pieni söpöliini. Oulalle tämä virkeä kaveripiiri on tehnyt tosi hyvää ottaen huomioon, miten mahdottoman arka ja puolustuskannalla se oli silloin makuuhuoneessa ollessaan. Se on nyt jo melkein kovimpia painimiehiä koko porukassa, ja iltaisin se tulee ensimmäisenä sänkyyn tarkistamaan, että joko mä nukun :)

 

Julia lisättiin alkuviikosta Ssesy:n kotia etsiviin, ja nyt odotetaan sitten jännityksellä, että haluaisiko joku tarjota hälle rakastavan loppuelämän kodin. Toivoisin sitä Julialle kyllä sydämeni pohjasta. Se on nyt viime kuukausina hoitanut niin paljon noita pentuja, että ansaitsee jo päästä eläkkeelle niistä hommista. Olen yrittänyt keksiä sille rauhallista nukkumapaikkaa, jossa ei koko ajan juoksisi pieniä poikia yli, ja aika paljon Julia onkin nyt lepäillyt vaatekaapin ylähyllyillä. Tällä viikolla Julia on myös tehnyt pennuille selväksi, että se ns. imettäminen on nyt loppu - ihan turha hänen mahansa alle enää yrittää änkeä!