Mikko lähtee kotiin

Mikolle on löytynyt oma koti! :) Poika pääsee pari vuotta itseään vanhemman kollikissan kaveriksi - entisiä Ssesy:n kodittomia hänkin. Sovittu on, että lauantaina tullaan Mikkoa hakemaan, ja olen kyllä asiasta oikein hyvillä mielin. Sen jälkeen meille jää seitsemän kissaa, joista Julia onkin jo pistetty kotia etsimään. Laskeskelin tässä, että kyllä ne vaan nuo neljä pentuakin alkavat olla luovutusiässä, että periaatteesa olisivat valmiita omaan kotiin.

Varasin ens viikolle koko köörille lääkäriajan, niin saadaan pojat rokotettua ja Tiina rokotettua ja leikattua. Julialla on jotain ongelmaa toisen korvan kanssa, se pitää sitä vähän väliä viistossa johonkin suuntaan, niin haluan, että lääkäri sen katsoo kunnolla, että mikä sielä ahdistaa. Korvapunkit on meillä häädetty nyt jo niin moneen otteeseen, että en jaksa uskoa, että ne siellä vaivaa, mutta sittenhän sen näkee. Ja hyvä, että saadaan siinä samalla tarkistettua muutenkin, että pennut on terveitä. Etenkin Pyryn ja Oulan suhteen välillä vähän huolestuttaa, kun ne on selkeesti laihempia kuin Tommi ja Teemu, vaikka ovat vähän vanhempia. Ihan yhtä energisiä ja vilkkaita ne on kuitenkin kaikki, että tuskin mitään vakavaa ongelmaa ainakaan on.

Sade on siis ainoa joka säästyy lääkärikäynniltä. Tai ainakin toivottavasti. Mä haluan vielä uskoa, että jollain konstilla saan Tiinankin pakattua koppaan ja kyyditettyä vastaanotolle, mutta en tiiä kuinka sitten käytännössä onnistuu... Sehän voi jo oma-aloitteisesti tulla aika lähellekin, ja jos se makoilee sängyn päällä niin ei se häiriinny, jos mä siinä touhuan ympärillä, mutta koskea ei saa. Valitettavaa ja vähän noloakin on se, että se on asunu meillä jo kaksi kuukautta, enkä mä oo saanu koskettua siihen oikeastaan kertaakaan :/ En sitten tiedä, miten taas voimasuhteet muuttuu, kun Mikko lähtee. Sehän voi olla, että Sade tulee läheisemmäksi pienten poikien kanssa, ja Tiina saa olla enemmän rauhassa ja vapautuneempi. Nyt kun Sade rymyää Mikon kanssa, niin se villiintyy niin siitä meiningistä, että jahtaa sitten Tiinaakin - toki aivan leikkimielellä, mutta kuitenkin.

Julia viettää edelleen omia raukeita rentoutumishetkiään liinavaatteiden päällä kaapissa. Pennut ei oo vielä kunnolla sisäistäneet, että se vierihoito on nyt loppunut, eikä Julia enää suostu "imettämään", ja siksipä välillä Julia joutuu läiskimään tassulla ja maukaisemaan ärsyyntyneenä. Mutta sen pitemmälle se ei mene, ja jos sille vähänkään käskevään sävyyn sanoo "Julia!" niin se istahtaa heti nätisti aloilleen ja katsoo silmiin, että okei, ei sitten vihoitella lapsille, oliko jotain muuta? Siinä on kyllä varsinainen persoona, jotenkin niin ihmismäinen ja omapäinen, että ei voi ku hymyillä :)