Taas sairastetaan...

Saaran raihnainen perhe elokuussa 2012

Näillä luonnossa syntyneillä pennuilla on aina niin paljon kaikkea vaivaa ja virusta, että välillä mietin, onko mitenkään mahdollista heitteillä syntyneellä kissalla edes selvitä lapsuuden yli täysikasvuiseksi. Viime elokuussa tänne muutti Saara ja hänen 3 pentuaan, ja niillä oli kaikilla kaikki mahdolliset herpekset ja silmätulehdukset ja korvatulehdukset ja punkit ja väiveet, että siinä olikin jo lääkitysten kanssa säätämistä! Mikko ja Venlahan meille muutettuaan myös heti saivat antibiootit, Mikko silmätulehdukseen ja Venla keuhkokrohinaansa.

No, viime keskiviikkoaamuna heräsin ensinnäkin siihen ennennäkemättömään tilanteeseen, että kello oli jo 7, eikä lapset olleet painimisillaan herättäneet mua aiemmin. Aamupalalle Mikko ei ilmestynyt keittiöön muiden mukana laisinkaan, ja aamupäivän aikana kävi erittäin selväksi, että nyt ei oo kaikki hyvin. Mikko vaan nukkui tai kyhjötti jossain vaatekaapin nurkassa, ei vastannut millään lailla siskonsa leikkiinkutsuihin ja hereillä ollessaan se tärisi koko pieni kissa ja oli hirveet sydämentykytykset rassukalla. Eniten huolestutti tietysti se, ettei se ollut edes juonut mitään ilmeisesti edes koko yön aikana eikä sitten aamullakaan. Tuollainen pieni otus kuivuu niin äkkiä ihan pilalle, niin yritin siinä ruiskulla sitten vähän juottaa poikaa. Onneksi saatiin aika lääkäriin aika pikaisesti.

Kuumetta oli 40,9 eli aika ronskisti pienelle lapselle, kun normaali lämpö olis 38. Mikko sai kuumetta alentavan piikin ja sitten antibiootit ja kipulääkettä matkaan, ja oikeastaan jo tuntia myöhemmin oli olo paljon parempi. Mikko alkoi aika äkkiä syömään itse - nälkä olikin jo hirmuinen, tärinä loppui ja siskonkin kanssa jaksoi vähän leikkiä, vaikka antibiootit kyllä väsyttivät vielä muutaman päivän ajan.

Näin sopuisasti meillä!

Tällä viikolla onkin sitten jännät paikat, nimittäin Mikko ja Venla saavat tavata toisessa sijaiskodissa asuvat sisaruksensa ensimmäistä kertaa sitten 2. elinviikkonsa. Siitä onkin jo tovi vierähtänyt, joten on hauska nähdä, vieläkö ne tuntee toisensa :) Yhdessä tuumin tämä nelipäinen sisarusparvi lähtee sitten rokotettavaksi ja saa ikiomat rokotuskortit, ja se onkin sellainen konkreettinen askel lähemmäs oman kodin etsintää. Voi voi, nyyhkis...