Talven tullen

Riku sitten lähti omaan kotiin, ja meillä tämä muutos näkyi lähinnä siinä, että Julia oli heti saman tien niin rentoutunu ja onnellinen, kun oli jälleen rauha maassa. Se demonstroi koko ajan tätä asiaa makoilemalla jalat kattoa kohti keittiön pöydällä ja erityisesti siinä vilkkaimmalla kissojen risteysasemalla - eteisen matolla makuuhuoneen ja kylppärin välissä. Pyry oli oikestaan ainoa, joka oikein erityisesti jäi kaipaamaan Rikua, ja se oli koko viikonlopun vähän orpona, mutta sittemmin ne on veljensä kanssa pistäneet oikein ranttaliksi ja välillä mennään niin, että matot on rullalla. Ne ei sillä lailla oo kovia painimaan, ne vaan juoksee ja rymyää muuten. (Toisin ku vaikka Mikko ja Venla tai Armin lapset, nehän paini ja puri toisiaan niin lujaa, että aina joltain tuli itkunvinkaisu.) Tiina-äiti on kyllä oikein selvästi yrittäny opettaa pojilleen tappelun alkeita, ja nythän se onnistuu, kun kaikki on samankokoisia. Oula on jo äitiänsä korkeampi, Pyry on aika lailla Tiinan kokoinen.

 

 



Mä oon nyt yrittäny totuttaa Pyryä kosketukseen, kun se on jo pitemmän aikaa ollu niin urhoollinen, että sitä on saanu silittää. Aina ohi mennessä tai muuten sopivan tilanteen tullen olen sitä silittänyt, ja välillä se vielä pelästyy ja hyppää pakoon, mutta välillä se ei hätkähdä ollenkaan. Oula tulee nyt jo AINA sohvalla syliin nukkumaan, mutta silittää sitä ei saa. Toisaalta se on tosi kiinnostunut mun tekemisistä, varsinkin keittiössä puuhaillessa se tulee ihan viereen seuraamaan ja silloin se antaa silitellä sen kämmenselkiä ja varpaita :) Tiinaa olen alkanut nyt ihan parina viime päivänä hipaisemaan kylkeen, kun se tulee kosketusetäisyydelle. Testataan nyt miten se siihen alkaa reagoimaan, tällä hetkellä se tietysti kavahtaa, mutta ei siirry sivuun kuin 10-15 senttiä, että ei se nyt ihan kauhuissaankaan siitä ole.

 

Huomaamme myös, että talvi on tullut ja naisia viluttaa. Siinä kohtaa kun kaikki oli hakeutuneet vaatekaappiin vällyjen väliin nukkumaan, niin totesin, että on syytä säätää vähän patteria lämpöisemmälle. Sieltä ne sitten siirtyivät kaapista sängyn päälle, kun alkas jälleen tarkenemaan. Sade on ottanu vakipaikaksi olohuoneen patterinpäällystän, joka ei varmaan ole kuin jotain 12 senttiä leveä. Mutta kun se venyttää itsensä oikein pitkäksi, niin kyllä siinä hyvin pysyy vaikka ihan tuntikaupalla. Monesti se toki vaan nukkuessa rentoutuu niin, että rojahtaa lattialle, herää siihen ja ilmoittaa sitten kirkkaan korkealla äänellään grr-nah! ja kiipeää takaisin :)