Kesäterkkuja!

Haikein mielin tässä latkitaan viimeisiä maitotilkkoja.

Lapset sen kun kasvaa niin kovaa vauhtia, ettei tässä tahdo enää perässä pysyä. Meno on muuttunut kovasti villimmäksi, ja näitä kissanpoikia saa nykyään vähän väliä kaivella jos jostakin pienestä kolosta, jonne ne uteliaisuuksissaan tukkivat. Sitä Mikon taannoin nielaisemaa tutin päätä en koskaan enää nähnyt, mutta kun poika on ihan kunnossa ja kaikki toimii, niin ei olla sitten jääty enää asiaa vatvomaan. Tuttipullosta juominen loppui kyllä siihen tapaturmaan, ja viimeiset maidot sai Venla ja Mikko latkia lautaselta. Sittemmin on siirrytty ihan tyystin kiinteään kissanruokaan ja hyvin maistuu kaikki. Madotuksia on jo kaksi takana, ja korvapunkitkin on häädetty, joten oikein valoisalta näyttää pienten elämä.

Julia hoitaa lapsosia edelleen tunnollisesti, ja Sadekaan ei enää pelkää niin kauheasti. Välillä näyttää siltä kuin Sade olisi vähän liiankin innoissaan näistä hassuista pienistä otuksista, jotka hyppelee ristiin rastiin - niitä kun on niin kiva jahdata ja lyödä tassulla päähän... Venlaa pelottaa, kun Sade juoksee perässä, mutta mitään vakavampaa tilannetta ei ole onneksi vielä ehtinyt kehittymään. Tavallaan Sade ymmärtää, ettei saisi niin villiintyä, mutta kun se ei pysty hillitsemään itseään, kun on niin hauskaa. Julia pitää huolen, ettei mitään pääse sattumaan ja käy kyllä välillä lyömässä pelin ihan suosista poikki. Hänellä kun kuitenkin on talon matriarkan valtikka selvästi hallussaan, niin ei kun läiskis vaan päähän pentujen ahdistelijalle! :)

Sijaisäidille tulee nyt parin viikon tauko kissanhoitoon, kun suuntaan Kroatiaan hoitamaan vuorostaan orpoja karhunpoikia. Näitä kultapupusia käydään täällä sillä aikaa huolella ja rakkaudella hoitamassa, ja voi taivas kuinkahan suuria ne onkaan, kun mä pääsen takaisin kotiin! (Ja kyllä nyyh, ihan kauheaa jättää nämä, ja kuinka sitä voi edes nukkua, kun ei ole kissanpoikia tyynyn vieressä tuhisemassa?!)