Ketäs ne nämä oikein on?!? |
No nehän on meidän makuuhuoneen uudet asukkaat - Viime torstaina meille muuttaneet 3-viikkoiset orposisarukset! Tai no..."orvot" oli pentujen löytöhetkellä vähän huonosti osuva ilmaus, sillä kyllä näillä emo oli, mutta selkeesti liian villi kesytettäväksi. Parhaaksi katsottiin pelastaa pennut ja laittaa emolle loukku, josta se sitten viedään lääkäriin piikille. Kuulostaa kylmältä ja kauhealta, mutta silti ainoalta järkevältä eläinsuojeluratkaisulta. Viikko - pari lisää luonnon helmassa, ja emo olis opettanu tämän viisikon yhtä ihmispelkoiseksi ja villiintyneeksi kuin se itse oli, ja jos se taas olis jätetty sinne juoksemaan vapaasti, niin uusia pentueita olisi syntynyt tälle vuodelle vielä ainakin yhdet jos ei kahdet. Itselläni ei nyt ole tarkkaa tietoa, joko emo on saatu kiinni, mutta toivon todella, sydämeni pohjasta, että niin on käynyt.
Nämä olivat tullessaan hirmuisen nälissään, silmät tulehtuneena ja jotenkin niin onnetonta katsottavaa, että surku tuli. Silmätulehdus saatiin äkkiä aisoihin ja maitoa saa pullosta, mutta vähän apaattisia ne oli edelleen, vaikka kuinka yritin niitä halata ja lohduttaa.
Tuossa tuttipullokuvassa näkyy pullon kylkeen liimattu maalarinteippi, jossa lukee Lakki. Tarkottaa sitä, että se kuuluu tuolle, joka näyttää siltä niinku olis lakki päässä. Piti niin kiireellä saada tuo maitoshow pyörimään, että piti vaan jotku tuntomerkit pistää pulloihin, että näkee syökö kaikki ees jotenki saman verran. Nyt 6 päivää myöhemmin kutsun pentuja edelleen näillä typerillä tuntomerkkinimillä, kun toisilla hännänalustat on vaan niin mystilliset, että en uskalla vieläkään vannoa onko ne tyttöjä vai poikia :D Aivan selvästi 3 on poikia, mutta ne kaksi....melkein varma oon, että ne on myös poikia, mutta niin kauan ku en pysty vannomaan, niin saavat kulkea näillä työnimillä. Yks mikä taas on ihan varma niin on se, että tässä on kahden isän lapset. Kaks on tommosia valkokirjavia, hyvin lyhytkarvasia, pikkuisia, pienisilmäisiä ja kovaäänisiä. Ja kolme taas on mustia ja savunkirjavia, pörröisiä ja tukevarakenteisia, ja meille tullessaan valehtelematta tuplasti niin suuria ku nuo kaksi muuta. Nyt erot on vähän tasaantunu, ja pystyn jotenkin sisäistämään, että nämä ees ylipäätään on keskenään sisaruksia :)
Voih, piti vielä kirjoittaa Tiltun suhtautumisesta näihin ja päivittää Elsan, Villen ja Sulon kuulumisia, mutta pakko on ruveta sekottelemaan taas maitoja valmiiksi. Kun on vaan yks pää ja kaks kättä niin on pakko koittaa ennakoida sitä suurinta nälkää, muuten siitä itkun määrästä ei selviä järjissään! Palaan siis pian asiaan!
(....Niin, ja eihän tämä mikään ylläri ollu. Näitä orpoja alkaa nyt löytymään aivan tajuttomia määriä joka kolosta, että tässä ollaan kohta taas hätää kärsimässä, että mistä löytyy paikkoja kaikille. )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti