
Mä oon nyt yrittäny totuttaa Pyryä kosketukseen, kun se on jo pitemmän aikaa ollu niin urhoollinen, että sitä on saanu silittää. Aina ohi mennessä tai muuten sopivan tilanteen tullen olen sitä silittänyt, ja välillä se vielä pelästyy ja hyppää pakoon, mutta välillä se ei hätkähdä ollenkaan. Oula tulee nyt jo AINA sohvalla syliin nukkumaan, mutta silittää sitä ei saa. Toisaalta se on tosi kiinnostunut mun tekemisistä, varsinkin keittiössä puuhaillessa se tulee ihan viereen seuraamaan ja silloin se antaa silitellä sen kämmenselkiä ja varpaita :) Tiinaa olen alkanut nyt ihan parina viime päivänä hipaisemaan kylkeen, kun se tulee kosketusetäisyydelle. Testataan nyt miten se siihen alkaa reagoimaan, tällä hetkellä se tietysti kavahtaa, mutta ei siirry sivuun kuin 10-15 senttiä, että ei se nyt ihan kauhuissaankaan siitä ole.
Huomaamme myös, että talvi on tullut ja naisia viluttaa. Siinä kohtaa kun kaikki oli hakeutuneet vaatekaappiin vällyjen väliin nukkumaan, niin totesin, että on syytä säätää vähän patteria lämpöisemmälle. Sieltä ne sitten siirtyivät kaapista sängyn päälle, kun alkas jälleen tarkenemaan. Sade on ottanu vakipaikaksi olohuoneen patterinpäällystän, joka ei varmaan ole kuin jotain 12 senttiä leveä. Mutta kun se venyttää itsensä oikein pitkäksi, niin kyllä siinä hyvin pysyy vaikka ihan tuntikaupalla. Monesti se toki vaan nukkuessa rentoutuu niin, että rojahtaa lattialle, herää siihen ja ilmoittaa sitten kirkkaan korkealla äänellään grr-nah! ja kiipeää takaisin :)
Voi kun näitä kissajuttuja on mukava lukea ♥
VastaaPoistaMeillä on sellaiset wanhanaikaiset patterit, joissa on kaksi "levyä" vatakkain ilman tuota päällysritilää, ja Mustikka-pentu rakastaa keittiön patterilla makaamista. Sitä on kauhea katsoa, kun täytyyhän niiden rautareunojen painaa masuun ja tassuihin, mutta siinä ollaan...
VastaaPoistaMustikka ei myöskään anna koskettaa, mutta samoin kuin Pyry on pikkuriikkisen rohkaistumassa. Yritetään myös silitellä aina kun pikkuneiti sen sallii.