tiistai 24. syyskuuta 2013

Halvat huvit

Laskin viikonloppuna miten monta kissanlelua meidän taloudesta oikein löytyy, kun niitä aina siivoillessa putkahtelee milloin mistäkin - pääasiassa sohvan alta. Laskin mukaan varsinaiset lelut sekä ne epämääräiset tavarat, joita sijaiskodin kissat käyttää säännöllisesti leluinaan. Yhteensä niitä oli 94 kappaletta. Siis 94! Tässä Tommi ja Teemu esittelevät omaisuuttaan:
 
 
Tuo tuommonen tunneli on ihan ykkösjuttu kaikille pennuille, ja sanoisin kyllä, että siinä jonkin verran säästyy seinät ja verhot ja kirjahyllyt, kun tuolla tunnelissa on niin kovin jännittävää touhuta. Hiiret ja pallot ja muut pienet lelut on myös oikein mukavia kaikkien mielestä, ja pehmolelujen kanssa on hauska painia. Mutta jotenkin tuntuu, että kaikkein kivointa on kuitenkin se semmonen omituinen sälä, jota joku löytää jostain ja sitten sitä porukalla kuljetetaan ympäri tupaa. Kuten Voi hyvin -lehden kulma, kurkun tai porkkanan kanta, pieni käpy, huultenrajauskynä, nippuside, heijastin, karhunkieli tai leipäpussin sulkija. Varsinkin tuo kurkun kanta herätti viime viikolla niin intohimoisia tuntemuksia, että kaikki vaan murisi sen ympärillä pienessä piirissä!
 
Joskus käy niin, että joku lelu ei sinänsä juuri kiinnosta, mutta kun se menee rikki, niin sen lelun osat on paljon paljon hauskempia kuin kokonaisuus. Myös semmoset perinteiset kissanviihdyttimet kuin foliopallo, pakettinaru ja lankarulla toimii meilläkin. Joillain kissoilla on myös erityinen viehtymys koruja kohtaan. Vanhemmillani on entinen Ssesy:n kissa Helmi, joka rakastaa yli kaiken kuljetella kaulakoruja, ja Julialla on samoja oireita. Ompelulaatikosta löytyy myös paljon ihania juttuja, nappeja, helmiä, vetoketjuja sekä mittanauha, joka on ollut poikkeuksetta suuressa suosiossa kaikkien kissojen kohdalla.
 
Yleensä lelut, kaikki 94, jaetaan solidaarisesti kavereiden kanssa, mutta joskus jostain tietystä lelusta tulee jollekin tosi tärkeä. Annan yleensä tämmöset lempilelut sitten kissoille mukaan, kun me muuttaa omaan kotiin. Niin kuin Mikko nyt lauantaina otti mukaansa pienen huovutetun pallon, johon se suhtautuu todella intohimoisesti, mutta kukaan muu kissa ei piittaa siitä tuon taivaallista. ....Vähän sillä ajatuksella aina, että kun koti, kaverit ja ihmiset vaihtuu, niin on edes se joku tuttu asia sielä uudessa paikassa, josko se helpottaisi sopeutumista.
 
Mikon uudesta kodista ei ole vielä kuulunut mitään terveisiä, joten oletan taas, että hyvin siellä sujuu :)
 

torstai 19. syyskuuta 2013

Mikko lähtee kotiin


Mikolle on löytynyt oma koti! :) Poika pääsee pari vuotta itseään vanhemman kollikissan kaveriksi - entisiä Ssesy:n kodittomia hänkin. Sovittu on, että lauantaina tullaan Mikkoa hakemaan, ja olen kyllä asiasta oikein hyvillä mielin. Sen jälkeen meille jää seitsemän kissaa, joista Julia onkin jo pistetty kotia etsimään. Laskeskelin tässä, että kyllä ne vaan nuo neljä pentuakin alkavat olla luovutusiässä, että periaatteesa olisivat valmiita omaan kotiin.

Varasin ens viikolle koko köörille lääkäriajan, niin saadaan pojat rokotettua ja Tiina rokotettua ja leikattua. Julialla on jotain ongelmaa toisen korvan kanssa, se pitää sitä vähän väliä viistossa johonkin suuntaan, niin haluan, että lääkäri sen katsoo kunnolla, että mikä sielä ahdistaa. Korvapunkit on meillä häädetty nyt jo niin moneen otteeseen, että en jaksa uskoa, että ne siellä vaivaa, mutta sittenhän sen näkee. Ja hyvä, että saadaan siinä samalla tarkistettua muutenkin, että pennut on terveitä. Etenkin Pyryn ja Oulan suhteen välillä vähän huolestuttaa, kun ne on selkeesti laihempia kuin Tommi ja Teemu, vaikka ovat vähän vanhempia. Ihan yhtä energisiä ja vilkkaita ne on kuitenkin kaikki, että tuskin mitään vakavaa ongelmaa ainakaan on.

Sade on siis ainoa joka säästyy lääkärikäynniltä. Tai ainakin toivottavasti. Mä haluan vielä uskoa, että jollain konstilla saan Tiinankin pakattua koppaan ja kyyditettyä vastaanotolle, mutta en tiiä kuinka sitten käytännössä onnistuu... Sehän voi jo oma-aloitteisesti tulla aika lähellekin, ja jos se makoilee sängyn päällä niin ei se häiriinny, jos mä siinä touhuan ympärillä, mutta koskea ei saa. Valitettavaa ja vähän noloakin on se, että se on asunu meillä jo kaksi kuukautta, enkä mä oo saanu koskettua siihen oikeastaan kertaakaan :/ En sitten tiedä, miten taas voimasuhteet muuttuu, kun Mikko lähtee. Sehän voi olla, että Sade tulee läheisemmäksi pienten poikien kanssa, ja Tiina saa olla enemmän rauhassa ja vapautuneempi. Nyt kun Sade rymyää Mikon kanssa, niin se villiintyy niin siitä meiningistä, että jahtaa sitten Tiinaakin - toki aivan leikkimielellä, mutta kuitenkin.

Julia viettää edelleen omia raukeita rentoutumishetkiään liinavaatteiden päällä kaapissa. Pennut ei oo vielä kunnolla sisäistäneet, että se vierihoito on nyt loppunut, eikä Julia enää suostu "imettämään", ja siksipä välillä Julia joutuu läiskimään tassulla ja maukaisemaan ärsyyntyneenä. Mutta sen pitemmälle se ei mene, ja jos sille vähänkään käskevään sävyyn sanoo "Julia!" niin se istahtaa heti nätisti aloilleen ja katsoo silmiin, että okei, ei sitten vihoitella lapsille, oliko jotain muuta? Siinä on kyllä varsinainen persoona, jotenkin niin ihmismäinen ja omapäinen, että ei voi ku hymyillä :)




perjantai 13. syyskuuta 2013

Vilinää ja vilskettä

Voi miten äkkiä nämä päivät kuluu! Ja voi kun ei tarvisi käydä töissä, saisi vaan olla kotona ja leikkiä kissojen kanssa :) Melkonen hullunmylly meillä kyllä vallitsee, kun kaikki 5 poikaa ja Sade innostuu rymyämään oikein olan takaa, mutta on se kieltämättä hauskaa seurattavaa.
 
Tiina, Pyry ja Oula rohkaistuvat päivä päivältä enemmän. Tiina uskaltaa liittyä mun seuraan sohvalle ja ruokapöydän ääreen, mutta koskea ei häneen saa vieläkään. Ja nuo pojathan nyt on jo pitkään olleet ihan parhaita kavereita Mikon, Tommin ja Teemun kanssa. Varsinkin Mikko ja Teemu pitävät niin kovaa menoa yllä, että siinä ei välillä muut pysy edes perässä. Teemu myös hyppii täysin ongelmitta kirjahyllyyn, muilta pikkuisilta se ei vielä onnistu. Kaikista pienistä poikalapsista on alkanut jokaisesta tulemaan esiin ihan omia persoonallisia luonteenpiirteitä. Teemu on jo nyt niin ihmisrakas pakkaus, että eipä ole meillä aikoihin tuollaista asunut! Se nukkuu mun vieressä, ja kun herään, se alkaa välittömästi kehräämään, ja kun tulen töistä, se juoksee kehräten ovelle ja pyytää vähän väliä syliin :) Tommi on edelleen vähän arempi, mutta kova poika kehräämään myöskin.
 
Järkytyin vähän siitä edelliskerralla postaamastani kuvasta, missä Pyry näytti niin mahdottoman pieneltä Tommin rinnalla, että olen sittemmin huolehtinut siitä, että se saa rauhassa syödä niin paljon kuin jaksaa. Nuo muut duracell-puput on aina ruoka-aikana niin kovia säheltämään ja säätämään, että siinä jää helposti Pyry ilman. Kiitoksena tästä Pyry on alkanut nyt rohkeammin tulla tutkailemaan mun touhuja, ja samalla lailla kuin Mikko ihan pienenä, niin Pyrykin tulee nyt ihan viereen istumaan ja katsoo ensin, mitä mun kädet tekee, ja sitten katsoo kysyvästi silmiin, sitten taas käsiä. Pieni söpöliini. Oulalle tämä virkeä kaveripiiri on tehnyt tosi hyvää ottaen huomioon, miten mahdottoman arka ja puolustuskannalla se oli silloin makuuhuoneessa ollessaan. Se on nyt jo melkein kovimpia painimiehiä koko porukassa, ja iltaisin se tulee ensimmäisenä sänkyyn tarkistamaan, että joko mä nukun :)
 
Julia lisättiin alkuviikosta Ssesy:n kotia etsiviin, ja nyt odotetaan sitten jännityksellä, että haluaisiko joku tarjota hälle rakastavan loppuelämän kodin. Toivoisin sitä Julialle kyllä sydämeni pohjasta. Se on nyt viime kuukausina hoitanut niin paljon noita pentuja, että ansaitsee jo päästä eläkkeelle niistä hommista. Olen yrittänyt keksiä sille rauhallista nukkumapaikkaa, jossa ei koko ajan juoksisi pieniä poikia yli, ja aika paljon Julia onkin nyt lepäillyt vaatekaapin ylähyllyillä. Tällä viikolla Julia on myös tehnyt pennuille selväksi, että se ns. imettäminen on nyt loppu - ihan turha hänen mahansa alle enää yrittää änkeä! 

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

1+1+1+3+2= 1 sopuisa yhteisö

Sen jälkeen, kun makuuhuoneen ovi avattiin ja kaikki kissat saivat vapaasti tehdä mitä haluaa ja missä päin asuntoa haluaa, niin Sade veti hirveät herneet nenään. Sen mielestä pieniä pentuja viipelsi ympäri kotia aivan liikaa ja hermothan semmosessa menee! Koko viime viikon Sade vaan murisi ja sähisi ja kävi kaikkien kimppuun niinku yleinen syyttäjä. Sai taas olla sydän syrjällään, ja Mikkokin oli aivan ulalla, että miksi tuo nyt lyö minua tuo ex- hyvä ystävä :( Nyt kuitenkin näyttäis siltä, että Sade on tottunut ajatukseen, kaikki ylimääräinen murina on loppunut, ja Sade, Julia, Mikko, Tiinan perhe ja punaiset pojat viettävät sopuisaa kommuunielämää sievästi rinta rinnan.
 
Sijaiskotiin on ehditty tällä välin hankkia uusi kamera, joten parempia kissaotoksia on toivon mukaan luvassa. Kukaanhan ei toki vielä ole ehtinyt kajota käyttöohjeisiin, mutta kyllä jotain on jo ehditty räpsimään. Kuvat kertokoon nyt tällä kertaa sijaiskotikuulumisia:
 
Kolmen perheen pojat Tommi, Oula ja Mikko siskonpedissä.
Sadekin uskaltaa nukkua lähietäisyydellä.


Aluksi niin pienet punaturkit on kasvaneet jo Pyryn ohi.
Pyry ja Oula kun ei tahdo uskaltaa ruokakupille samaan kiivaaseen tahtiin mitä Tommi ja Teemu, niin tässä on tulos.


Oula ja Pyry on äitin poikia. Äitikin on onneksi saanut lonkille vähän vararavintoa :)

Kaunis Julia

 
...ja koko ajan rohkaistuva Tiina
 
 
...sekä Sade, joka todella pääsee oikeuksiinsa tällä uudella kameralla!