torstai 30. toukokuuta 2013

Mitäs me tytöt



Tytöt on nyt jo tottuneet tähän uuteen tilanteeseen, vaikka Sade vielä välillä kulkee ympäriinsä aivan kuin etsisi Raulia, mutta en nyt sitten tiedä, että mitä se varsinaisesti on vailla.. :) Raulilta tuli alkuviikosta viestiä, että hyvin menee, ja vaikka se aluksi olikin ollut vähän järkyttynyt, että SE KOIRA asuu siellä samassa kodissa, niin koira ainakin on antanut Raulin olla omissa oloissaan ja totutella rauhassa. Upouusi ulkotarhakin on siellä kovassa käytössä, Raulin oma valtakunta <3 Ihana aina saada näitä terveisiä omilta murusilta, että menee hyvin ja on kotiuduttu!


Julia ei tosiaan ollut moksiskaan Raulin lähdöstä. Se on koko kevään ajan katsellut, että no joo, kissoja tässä tulee ja kissoja menee, mutta minä olen täällä se jonka kuitenkin pitäis saada kaikki huomio, kaikki hellyys ja vielä jotain, mitä allekirjoittanut ei ole keksinyt. Monesti Julia vaan tulee mun eteen istumaan, katsoo silmiin ja maukuu hiljaa, niin kuin että jotain tässä nyt pitäis hänelle antaa, mutta en tiedä että mitä! Juliahan rakastaa yli kaiken kasveja, minkä myös jukkapalmuni on henkilökohtaisesti saanut kokea tässä viimeisen neljän kuukauden aikana. Näin kesän tullen jukka on saanut onnekseen muuttaa pihalle, ja kykenee pitkästä aikaa kasvattamaan uusia lehtiä ilman, että Julia on heti repimässä niitä irti. Ajattelin, että ehkä Julia kaipaa sittenkin vain ruohoa, vaikkei se varmasti aiemmassa elämässään ole koskaan ruohoa saanutkaan. Ja kun ei Julia uskalla mennä pihalle ruohon luo, niin ruoho tuli pienessä pakasterasiassa Julian luo sisälle! Ja ai että, kun oli mukavaa! :) Sadekin tietysti halusi osansa tästä riemusta, ja Julia yritti sitä ensin lyödä päähän, että hei tää oli MINUN! Mutta kun silmä vältti, oli Sade vallannut ruohoapajat, Julia istui puolen metrin päässä ja katsoin mua tympääntyneenä, että just joo, tee nyt jotain tuolle tenavalle!!


 
 
Sade on niin valtavan energinen tyttö! Se juoksee aamusta iltaan ja lelut saa kyytiä. Välillä se jahtaa Juliaa aivan hermoromahduksen partaalle asti, mutta Julia on kyllä nyt ruvennut kopauttelemaan pienempäänsä aina päähän, jos hermot menee :) Ihan hyvä sinänsä, että Sadekin oppii käyttäytymään. Aina vaan enemmän ja enemmän Sade antaa rapsutella, mutta edelleen se vähän säikkyilee välillä, jos meinaa mennä liian lähelle, liian yhtäkkiä. Tänä aamuna se kuitenkin poseerasi oikein tavattoman nätisti, jotta näkee nyt sitten muutkin kuin minä, että miten hieno tyttö se on! Tässä kuvassa näkyy vielä hyvin tuo repaleinen oikea korvanlehti. En tiedä, mitä siihen on käynyt, mutta pahasti sen on aikoinaan täytynyt revetä. Oikein siististi se on kuitenkin sittemmin parantunut. Sade on kyllä todella hieno, sulavalinjainen kissa, kuin pantteri! Vielä kun vähän totutellaan ihmisiin, niin tästä saa joku todella ihanan kissan.
...Katsotaas muuten kuinka pian meille saadaan tämän kesän pentuja! Niitä vauvojahan on jo yhdistyksen muihin sijaiskoteihin siunaantunut vaikka kuinka :)


maanantai 27. toukokuuta 2013

Rauli sai kodin!

Pahoittelut heti kärkeen tästä lähes kahden viikon hiljaiselosta! Työ ja istutushommat kasvimaalla on pitäneet sijaismamman kiireisenä! Kiitokset Lollille kommentista, nyt on asetukset muutettu, ja kaikki pääsevät sankoin joukoin kommentoimaan :)
 
Rauli-poika laitettiin vihdoin viime torstaina Ssesy:n sivuille kotia hakemaan, ja jo seuraavana päivänä Raulista innostuneet mahdolliset uudet omistajat halusivat tulla tutustumaan kissaan paremmin. Heillä oli jo ennestään perheenjäsenenä lapinkoira, joka kyllä oli hyvinkin tottunut kissoihin, mutta koska Raulin koirahistoriasta ei ole kenelläkään tietoa, niin pyysin näitä ihmisiä ottamaan koiransa meille mukaan. Ajattelin, että kun Rauli niin kauheasti pelkää sitä imuriakin, niin olisi julmaa viedä kissa suoraan uuteen kotiin, jos Raulilla vaikka olisikin hirveät traumat koirista.
 
Kyseessä oli oikein mukava pariskunta, ja Rauli tuttuun tapaansa ystävystyi heti. Mutta kun koira tuotiin sisälle, alkoi Raulia kyllä hirvittämään. Koira itse ei juuri pörhistelevää kissaa edes noteerannut miksikään, mutta Rauli teki selväksi, että on kuules hauva parempi pysytellä vaan siellä eteisen puolella! Pikku hiljaa tilanne kuitenkin rauhoittui, ja pääteltiin, että Rauli kyllä varmasti tottuu tähän ystävälliseen ja kilttiin koiraan, kunhan saa siihen rauhassa tutustua. Lauantai-iltana Raulia sitten saavuttiin noutamaan uuteen kotiin. Pojalle oli ostettu uudet kantokopat ja kiipeilypuut ja pelit ja vehkeet, ja isäntä oli vieläpä koko päivän ahkeroinut ja saanut rakennettua Raulille ikioman ulkotarhan! Parempaa säkää ei tällä ihanalla kollilla kyllä olisi voinut olla! Vielä ei uudesta kodista ole kuulunut terveisiä, mutta yleensä se on hyvä merkki - mitään katastrofia ei Rauli ole ehtinyt aiheuttaa :)
 
Ja mikä on tilanne sitten meille jääneiden kissojen kanssa? No Juliaa ei paljon hetkauttanut, mutta Sade kyllä etsi kovasti Raulia vielä sunnuntai-iltanakin. Se oli niin tavattoman ihastunut Rauliin, ja kun sitä oli niin kiva käydä puskemassakin, kun se oli niin suuri ja pörröinen... Mielenkiinnolla odotan miten asetelmat taas muuttuu. Aina kun joku lähtee tai tulee joku uusi, niin jollain lailla kaikkien kissojen luonteesta tulee esiin jotain uutta ja nokkimisjärjestys muuttuu. Toivon kovasti, että kun Rauli ei ole nyt viemässä niin paljoa mun huomiota, niin Sade rohkaistuisi ottamaan enemmän kontaktia itse.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Pihalle!!

Meno sijaiskodissa on ollut viimeiset kaksi viikkoa tasaisen rauhatonta. Kissoja kevättää niin maan perusteellisesti, ja vaikkei varsinainen kiima enää näitä leikattuja kavereita vaivaakaan, niin kyllä ikkunan raosta sisään tulviva raikas kevättuuli vaan kirvoittaa paatuneemmankin sylikissan mielen! Raulihan on saanut käydä valjailla ulkoilemassa melkein joka päivä, mutta se ei selvästikään ole herran mielestä tällä hetkellä riittävän usein. Julia ei suurin surminkaan suostu (vielä) valjaisiin, mutta pihalle hänkin kovasti haluaisi - varsinkin kun kerta Raulikin pääsee! (Julia on hieman kateellista sorttia..) Pari kertaa olen sitten vienyt Juliaa parvekkeelle ihan vaan sylissä kantaen, ja aivan suunnaton elämys on tuommoinen pienimuotoisempi ulkoilukin ollut. Julia kun ei varmaan eläessään ole päässyt tutustumaan ulkoilmaan. Sade taas ei ole edes pyytänyt ulos, mutta muuten pieni tyttö on kyllä niin keväistä virtaa täynnä ja elementissään, että siinä isommat kissat on aivan huuli pyöreänä. Sade ei muuten ole vielä täysin suopunut mulle, mutta antaa jo rapsuttaa, jos satun jotenkin huomaamatta olemaan kosketusetäisyydellä.
 
Raulin kanssa ollaan nyt viikko oltu kalattomalla ruualla. Pojalla on ollut pitemmän aikaa vähän vatsa löysällä, ja kun ei viljaton ruoka muuttanut tilannetta, niin kokeilin sitten kalatonta vaihtoehtoa. Masu parani heti! Eli Raulin maha ei ihan täysin siedä kalaa eikä äyriäisiä. Kalaa sisältävä kuivamuona ei vaikuta mitenkään, mutta Raulihan toki tykkääkin enemmän vain märkäruuasta. Eikä kala nyt Raulin mahaa ihan tyystin sekaisin saa, mutta eihän sellaiset vatsavaivat mukavia ole. Ja kun on pitkäkarvaisesta kissasta kyse, niin jonkun verran on myös jouduttu pesuhommiin, mutta onneksi kaikki on nyt kunnossa!
 
Nyt kun tämäkin asia selvisi, niin ei ole enää olemassa mitään syytä, miksei Rauli voisi alkaa jo etsiä ikiomaa kotia. Onhan se ihana poika ja pitäisinkin sen mielelläni vielä meillä, mutta on Rauli tosiaan niin henkisesti kuin fyysisestikin valmis viettämään normaalia elämää omassa oikeassa kodissa. Ssesy:n Jouko tulee jossain vaiheessa ottamaan Raulista kunnon potretit ja sitten aletaan jännittämään, kuka saa Rauli-rakkaan omakseen :)

tiistai 7. toukokuuta 2013

Uusi asukas

 
Kirjoittelin jo aiemmin, että sijaiskissoista luopumisesta tekee jonkun verran helpompaa se, että ovella on yleensä jo uusi koditon kissa odottamassa sisäänpääsyä. Näin kävi taas tälläkin kerralla. Kun Hertta lähti omaan kotiin, niin viikkoa myöhemmin meille muutti Sade, joka pakottavista syistä jouduttiin siirtämään aiemmasta sijaiskodistaan toisaalle.
 
Musta pikkuinen tyttö on vuoden tai kaksi ja pelastettiin muuten talvella samasta paikasta kuin Hertta! Sade on (vielä toistaiseksi) ihmisarka ja viettikin meillä ensimmäiset päivät sauna-sängynalusta-vaatekaappi-akselilla, niin kuin niin monet muut ennen häntä. Nopeasti tyttö kuitenkin kotiutui uuteen paikkaan, vaikka vielä tehokkaasti yrittääkin mua väistellä. Ei puhettakaan, että sitä saisi ottaa syliin!
 
On kuitenkin mukavaa, että talossa on taas tuommoinen pikkuinen ipana, joka vinkuu kuin vauva ja jolle jokainen eteen sattuva tavara on maailman täydellisin leikkikalu, jota ihmetyttää vesi kylppärin lattialla, huriseva liesituuletin ja televisio-ohjelmat, ja joka hyppii ihan vaan hyppimisen riemusta ja nukahtaa sitten hetkeksi maton reunalle, kunnes taas jatkaa leikkiä.
 
Sade tulee myös äärimmäisen hyvin toimeen meidän muiden kissojen kanssa, ja kyllä kai se lapsekas ja viaton olemus sitten vetoaa... Raulihan nyt tietenkään ei piittaa mitään, mutta että Juliakin on niin hyvin ystävystynyt! Siinä on parempi pysytellä sivussa, kun Sade ja Julia juoksee yhdessä tuhatta ja sataa - toinen edellä ja toinen perässä ympäri kämppää. Välillä pelataan samalla pallolla ja välillä läpsitään toisia, mutta Julia ei ole sähissyt kuin yhteensä kaksi kertaa kaikkien yhteisten leikkien tiimellyksessä!
 
Lapsen läsnäolo on siis tehnyt Julialle tosi hyvää ja Julia on edistynyt jälleen aivan huimasti. Ehkä se kissojenvälinen kommunikaatiokin on tässä alkanut hänelle lopulta avautumaan! Ja voitteko uskoa, että vain muutama päivä sen jälkeen, kun Sade muutti meille, alkoi Julia rohkeasti tulla mun syliin istumaan ja siinä se nyt kiehnää kaiken iltaa :)
 
Sade ei siis vielä päästä mua lähelleen, eikä myöskään anna valokuvata itseään, mutta videokuvaa saa neidistä sentään ottaa. Tässä Sade lempipuuhissaan lintuvahtina:


video

torstai 2. toukokuuta 2013

Rauli

Tässä komeilee Rauli, toinen sijaiskodin kissoista, joka muutti meille muutama viikko sitten. Omassa kodissaan ei Raulista enää pidetty huolta, ja niin Ssesy tarjosi pojalle vielä uuden mahdollisuuden tässä elämässä. Tullessaan kissa oli todella laihassa kunnossa, vaikkei asiaa Raulin suuresta koosta aivan heti osannut päätelläkään. Lisäksi pitkä turkki oli mennyt mahan alta pahasti takkuun
 
Ensimmäiset päivät tätä kissaa sanottiin Rauhaksi, kun kaikki asian tarkastaneet olivat sitä mieltä, että tyttöhän tämä on. Lääkäri kuitenkin totesi, että 6-kiloisesta leikatusta kollista tässä on kyse, ja niin Rauhasta tuli Rauli.
 
Muutto uuteen kotiin ei tuottanut perusrauhalliselle Raulille minkäänlaista mielenhämmennystä. On vaikea edes sanoin kuvailla, miten tyyni ja raukea tämän kissan olemus on. Aivan sielu lepää sitä katsellessa :) Ensimmäinen viikko Raulilla meni levätessä ja ruokaa tankatessa, mutta sitten se jo alkoi liikkua talossa niin kuin olisi aina kuulunut sinne. Uusiin kissakavereihin se ei suhtautunut oikein mitenkään, katsoi vaan päälle, että jaa täälä on tämmösiä. Raulin läsnäolo ei liioin hetkauttanut Juliaa eikä Herttaakaan, vaikka Juliaa kyllä ensin vähän pelotti, että mikäs tämä jättiläisotus on.
 
Rauli viettää päivänsä loikoilemalla sängyllä tai lattialla. Ja kun Rauli nukkuu niin se nukkuu niin leveällä kuin ikinä - yleensä selällään kaikki raajat levällään, tai sitten kädet ilmassa, kuten tässä oheisessa kuvassa. Kainalossa se ei suostu nukkumaan, mutta tykkää kuitenkin kovasti kun sitä nostaa syliin tai rapsuttelee muuten. Sohvaa Rauli karttaa järjestelmällisesti, enkä ole siihen vielä keksinyt syytä. Joka tapauksessa jos sen nostaa sohvalle, niin se hyppää salamana pois - joka kerta.
 
Vaikka Rauli tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa ja sopeutuu näköjään suunnilleen mihin vain, niin silti se on jotenkin kovin arka ja nöyristelevä. Kokonsa puolesta se pärjäisi kelle tahansa kissalle, mutta väistelee silti välillä Juliaakin. Esimerkiksi tänä aamuna Julia oli niin onnellinen uudesta päivästä, että se onnensa kukkuloilla ehkä itseltäänkin huomaamatta puski päätään Raulin rintaa vasten. Raulihan vallan kauhistui tällaisesta äkillisestä läheisyyspuuskasta, ja loikkasi heti puoli metriä taaksepäin. Rauli pelkää aivan hirvittävästi imuria ja aika paljon myöskin tiskikonetta, mutta turvautuu silti hämmentävän totaalisesti keneen tahansa ihmiseen. Luottamusta siis pojalta onneksi kokemuksista huolimatta löytyy.
 
Rauli on myös innokas leikkimään. Sen ehdoton suosikkilelu on punainen huovutettu pallo, jonka kanssa se laukkaa ympäri tupaa pitkät villahousut hulmuten. Myös puutarhan tapahtumat kiinnostavat poikaa, joka aiemmin on ilmeisesti pääasiassa pihalla ollutkin. Viime viikonloppuna Rauli pääsi ulos kokeilemaan valjaita, ja sehän oli sitten niin mukavaa, että viime päivät se on koko ajan vaan mourunnut, että eikös mentäisi taas pihalle! Kerran se onnistui jo keplottelemaan itsensä valjaista irti, otti vapauduttuaan muutaman laukka-askeleen, mutta löntysteli sitten luokseni puskemaan, eikä ollut kiire mihinkään.
 
Sellainen on Ssesy:n Rauli, rauuuuuuhallinen ja rakastettava!