perjantai 25. heinäkuuta 2014

Suurperheen arkea

Arki meidän 9 kissan ja yhden ihmisen taloudessa on alkanut rullaamaan melko sujuvasti. Pennut on löytäneet jonkinlaisen normaalin elämänrytmin, ja minä oon tehny radikaalin päätöksen sulkea makuuhuoneen ovi yöksi, kun ei siitä nukkumisesta oo tullu mitään, kun 8 lasta rymyää sängyn päällä pitkin yötä :) Tiltu imettää kaikkia pentuja sekaisin, eikä noi pikkuiset varmasti enää edes tiedä, että eivät ole varsinaisesti samasta perheestä. Kaikki on ihan yhtä rakkaita toisilleen. 

Tiltu kasvattaa laumaa keskustelevalla metodilla. Se juttelee jatkuvasti kurnuttamalla ja pitää huolen, että kaikki on koko ajan tallella. Välillä tuntuu, että ymmärrän hyvinkin mitä se sanoo, mutta joskus ei vaan ymmärrys riitä - se kun sanoo jotain i-h-a-n koko ajan, katsoo tarkasti silmiin ja maukuu.. Jostain syystä uuni on kiinnostanu Tiltua jo pitemmän aikaa. Se on käynyt kurkkimassa luukusta, että näkyiskö siellä mitään ja raapinut niitä uunin pieliä niin, että aattelin antaa sen tutustua asiaan tarkemmin. Ja se kun tuli nähtyä että ei se nyt sen ihmeellisempi ole sisäpuoleltakaan, niin ei ole enää sekään asia vaivannut mieltä  :)



Tiistaina huomasin jo aamusta, että Jussilla ei oo kaikki ihan kunnossa. Se ei saanut käytyä pissalla, istui vaan laatikolla ja katteli hartaasti seinille, mutta mitään ei tullu. Yritti se kyykkiä sängyn päälläkin, mutta luovutti ja nuokkui sitten masentuneena nurkassa yksikseen. Jouduin soittamaan kaikki eläinlääkärit läpi, osaan kaksikin kertaa, mutta kaikilla oli niin täyttä, että ei mihinkään olisi päässy. Lopulta meidät suostuttiin ottamaan vastaan Animagissa. Jussilla todettiin tulehdus virtsarakossa, ja se tyhjättiin nukutuksessa ja annettiin kipulääke ja antibiootit, ja kun poika kotona paria tuntia myöhemmin heräsi, niin ei vaivasta ollu enää tietoakaan. Jäädään nyt toivomaan, että se tulehdus ei uusi. Lääkäri ei ollu koskaan näin pienellä pennulla vastaavaa tulehdusta nähny ja olikin sitä mieltä, että jos se alkaa uusiutumaan, niin se viittaisi jonkinlaiseen rakenteelliseen vikaan Jussin virtsateissä... Mutta seuraillaan nyt ja toivotaan, että tämä oli ainutkertainen tapaus. Hyvin se siitä ainakin parani ja aivan huippunopeasti!

Ruokaa kuluu aivan mahdottomia määriä. Oon nyt yrittäny totuttaa näitä kuivamuonallekin, ku ne ei oo aiemmin oikein edes ymmärtäny raksujen päälle ollenkaan. Toistaiseksi vain Elsa, Kyösti ja Taisto on osoittanu sellasta normaalia kiinnostusta niiden syömiseen, mutta kyllä kaikki toki nälkäänsä on niitä ymmärtäneet pupertaa. Tuo ruokailu on muutenki melkonen tapaus, etenkin aamulla ku kaikilla on muka aivan hirmuisen kova nälkä. Ne ei millään malttaisi odottaa, että saan yheksän hengen eväät lautasille ja se vikinä ja itku on ihan älytöntä. Ja kun yks huutaa, niin kohta huutaa kaikki. Sitten ku kaikki saa ruuan naamansa eteen, niin onhan se aika huvittava näky :)

Pikku-Lassi on viime päivinä taas vähän taantunu sen syömisensä kanssa. Se ei siis enää imeskele ruokaa, mutta joko se haluaa nukahtaa siihen lautasen ääreen tai sitten se ei vaan voi sille mitään. Melkein joka kerta kuitenkin saa huikkia sille, että herätys Lassi, meetkö vaikka sänkyyn nukkumaan.. Kaikki muut kun on lopettanu syömisen jo aikoja sitten, ja yks vaan nuokkuu sielä naama lautasella - lihanpala kielen päällä :)


3 kommenttia:

  1. Voi ihanuus, mikä uninen pikkupallero! :)

    VastaaPoista
  2. Voi ei, kyllä minä haluaisin päästä teille edes muutamaksi päiväksi noita hoitamaan ♥ Saisivat ihan rauhassa hyppiä mun peiton päällä vaikka koko yön. =) Vaan täytynee tyytyä hoitamaan noita viittä omaa kattia =)

    VastaaPoista
  3. Aivan liian suloisia! Kyllä tämä postaus saa varmasti hyvälle mielelle kenet tahansa!!! Ja Suden kanssa samaa mieltä - kyllä mieluusti tuota pentukatrasta hetken hoitaisin ja saisivat minunkin päälleni hyppiä ihan miten tahtovat ;) Ihania, ihania, ihania <3

    VastaaPoista