Reipas pesue

Taas on melkein viikko vierähtänyt, ja pikkuisten vauhti vaan kiihtyy päivä päivältä. Aivan äärettömän sosiaalisia ja reippaita nämä lapsukaiset ovat jo tässä vaiheessa, ja hyvä niin. Aina kun astun huoneeseen ja sanon HEI, niin koko porukka juoksee innoissaan vastaan ja Ville varsinkin tervehtii takaisin niin täydestä sydämestään, että en tällä hetkellä tiedä ehkä mitään hellyyttävämpää. Samaten kun aamulla herään, kurkkaan sängyn reunan yli ja sanon huomenta, niin nämä nousee saman tien pystyyn ja alkaa innostunut miuuu-miuuu-miuuu-konsertti :) 

Tilda, eli tuttavallisemmin Tiltu, on myös mitä sosiaalisin ja ystävällisin tyttö. Se nauttii yli kaiken siitä, että makaan sen vieressä lattialla ja rapsuttelen ja se saa sydämensä kyllyydestä puskea mun naamaa. Se ei oikein uskalla istua sylissä tai maata sängyn päällä, ellei ole aivan 100% varma, että hänellä on siihen lupa ja oikeus. Semmonen nöyrä, sydämellinen ja puhelias neito on Tiltu. Se juttelee lapsilleen (ja ilmeisesti myös mulle) aivan jatkuvasti mukavilla kurnahduksilla ja kehrää niin mahdottomasti :) Ensimmäinen kierros axiluria näytti tekevän Tiltulle jo paljon paremman olon. Se näytti viime viikolla aivan järkyttävän laihalta, vaikka toki söi kaiken aikaa. Nyt kuurin jälkeen on masu tasoittunu ja katsekin kirkastunut. 

Viime viikollahan kävi niin onnekkaasti, että Iitu sai lähteä ikiomaan kotiin, joten nyt tämän makuuhuoneen porukan lisäksi ei talossa muita kissoja olekaan. Periaatteessa siis nämä saisivat levittäytyä jo ihan vapaasti koko asuntoon, mutta Tiltu on päättänyt, että makuuhuoneessa pysyttely on turvallisempi vaihtoehto. Muutaman kerran se on varovasti käynyt katsastamassa paikkoja, mutta palaa aina kiireesti omaan huoneeseensa. Ajattelin, että saavat pysyä makkarissa niin kauan kuin haluavat - pennuillehan ei sen ulkopuolista universumia ole vielä edes olemassa, ja kyllä Tiltu sitten varmasti tahtonsa ilmaisee, kun haluaa viedä lapsensa suureen maailmaan.

Oikean kissanruuan maisteluharjoitukset on jatkuneet vähän vaihtelevalla menestyksellä. Sulo on ollut edelleen hyvin innoissaan isojen kissojen ruuasta, ja se onkin onnistunut säilyttämään johtopaikkansa punnituksissa. Elsa ei ihan kaikkea uskalla maistaa, ja joinain päivinä onkin turvallisinta vain imeä maitoa. Ville on kuitenkin selvästi kolmikon skeptisin. Se ei ole tainnut kertaakaan syödä mitään kissanruokaa sen viimeviikkoisen jälkeen. Välillä se saa jopa oikein väristyksiä, kun sitä niin inhottaa tarjolla oleva ruoka :D Mutta eiköhän Villekin vielä asialle lämpene, eihän tässä mitään hätää sen kanssa ole. 

Hiekkalaatikolla käynti on sen sijaan muuttunut täysin luonnolliseksi toiminnaksi eikä se tuota kellekään mitään ongelmaa. Välillä siellä käydään jatkuvasti ja ihan porukalla, ja joskus laatikossa on jopa niin mukavaa, että täytyy pistää painiksi kesken kaiken :) 

Sulolla on tässä pesueessa selvästi vahvin metsästysvietti - tämän on voinut havaita jo parin viikon ajan. Se oppi ensimmäisenä hyppäämään, ja sehän se vasta onkin tärkeä taito vaaniessa ja hyökätessä maton hapsuihin tai viltin kimppuun. Tällä viikolla makuuhuoneeseen tuotiin mystisiä palloja, joita muut ensin vähän pelkäsivät, mutta Sulo aloitti saalistushommat saman tien. Sen elämä on tällä hetkellä yhtä suurta metsästyksen täyttämää seikkailua. Kun sisarukset rauhallisesti kiipeävät pesäkoppaan, niin Sulon on aivan pakko hypätä ja syöksyä sinne pää edellä, ihan sama mihin asti hyppy yltää tai osuuko ensinkään oikeaan suuntaan - pääasia, että adrenaliini virtaa ja haasteita riittää.

Elsa pörröisine turkkeineen näyttää pennuista suurimmalta, mutta on vielä toistaiseksi köykäisin. Se on jo oppinut huippuhyväksi painijaksi ja pistää veljiään selälle tuon tuosta. Elsaa kiinnostaa kovasti päästä sängyn päälle ja katsella maailmaa siitä vinkkelistä. Sieltä ylhäältä käsin kaikki näyttää niin tosi paljon jännittävämmältä, että monesti pikku häntäkin pörhistyy omia aikojaan :)